Veturi ilman vaunuja. Seinäjoen seudun kuntaliitos Ilkka-lehden mielipidekirjoituksissa 1999 - 2002
ULVINEN, KIMMO (2007)
2007
Kunnallispolitiikka - Local Governance
Kauppa- ja hallintotieteiden tiedekunta - Faculty of Economics and Administration
This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Hyväksymispäivämäärä
2007-10-29
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/urn:nbn:fi:uta-1-17352
https://urn.fi/urn:nbn:fi:uta-1-17352
Tiivistelmä
Tutkimuksessa analysoidaan kuntaliitoksia käsitteleviä mielipidekirjoituksia (pääkirjoituksia, kolumneja sekä yleisönosastokirjoituksia), jotka julkaistiin seinäjokelaisessa Ilkka-lehdessä vuosien 1999 – 2002 välisenä aikana. Tänä aikana Seinäjoen seudulla oli meneillään kuntaliitosprosessi, jonka tuloksena Peräseinäjoki päätti yhdistyä Seinäjoen kanssa. Lehtikeskustelun tasolla prosessi kosketti myös kolmen muun kunnan edustajia. Suurin osa analyysin kohteena olleista kirjoituksista käsitteli tai ainakin oli saanut innoituksensa tästä konkreettisesta kuntaliitoshankkeesta.
Lehtiaineistoa analysoidaan diskurssianalyysin ja retorisen analyysin avulla. Diskurssianalyysissa eritellään sitä, millaisia diskursseja eli merkityssysteemejä teksteissä esiintyy. Kriittisen diskurssianalyysin hengessä taas analysoidaan muun muassa sitä, millaisia subjektipositioita teksteissä rakennetaan sekä sitä, onko joku diskursseista nimettävissä hegemoniseksi. Retorisessa analyysissa taas tarkastellaan kirjoitusten argumentaatiota eli miten kirjoittajat perustelevat väitteensä. Lisäksi huomiota kohdistetaan siihen, millaisia retorisia keinoja (esimerkkejä, analogioita ym.) kirjoituksissa käytetään hyväksi.
Lehtiaineistosta hahmottui kolme diskurssia, jotka on nimetty edistysdiskurssiksi, pakkodiskurssiksi sekä yhteistyödiskurssiksi. Edistysdiskurssissa Seinäjoen seudun konkreettinen kuntaliitoshanke saa kaikkein positiivisimman merkityksen, yhteistyödiskurssissa se taas värittyy kielteisimmin. Hegemoniseksi diskurssiksi oli nimettävissä yhteistyödiskurssi, joka tässä tapauksessa edusti selvästi konventionaalista diskurssikäytäntöä. Kaikkia diskursseja voi nimittää eliittidiskursseiksi sillä perusteella, että kirjoittajat asemoivat niissä itsensä osaksi paikallisia eliittejä, eivätkä ”rivikuntalaiset” itse ilmaistuine tarpeineen nousseet diskursseissa esille.
Liitoksen kiihkeimpien kannattajien tavoitteena oli saada aikaiseksi maakuntaan merkittävästi suurempi keskuskaupunki, mistä heidän mukaan olisi hyötyä koko maakunnalle. Liitoksen vastustajat olivat enimmäkseen taas pienempien kuntien edustajia, jotka epäilivät menettävänsä jotain liitoksen myötä. Liitoksen kannattajat pyrkivät retoriikallaan eri tavoin vakuuttamaan pienempien kuntien edustajia siitä, miten liitos olisi kaikkien etu. Tässä he eivät välittömien tulosten perusteella onnistuneet kovin hyvin, vaikka keskustelua muuten saattoikin pitää suhteellisen monipuolisena ja perusteellisena.
Lehtiaineistoa analysoidaan diskurssianalyysin ja retorisen analyysin avulla. Diskurssianalyysissa eritellään sitä, millaisia diskursseja eli merkityssysteemejä teksteissä esiintyy. Kriittisen diskurssianalyysin hengessä taas analysoidaan muun muassa sitä, millaisia subjektipositioita teksteissä rakennetaan sekä sitä, onko joku diskursseista nimettävissä hegemoniseksi. Retorisessa analyysissa taas tarkastellaan kirjoitusten argumentaatiota eli miten kirjoittajat perustelevat väitteensä. Lisäksi huomiota kohdistetaan siihen, millaisia retorisia keinoja (esimerkkejä, analogioita ym.) kirjoituksissa käytetään hyväksi.
Lehtiaineistosta hahmottui kolme diskurssia, jotka on nimetty edistysdiskurssiksi, pakkodiskurssiksi sekä yhteistyödiskurssiksi. Edistysdiskurssissa Seinäjoen seudun konkreettinen kuntaliitoshanke saa kaikkein positiivisimman merkityksen, yhteistyödiskurssissa se taas värittyy kielteisimmin. Hegemoniseksi diskurssiksi oli nimettävissä yhteistyödiskurssi, joka tässä tapauksessa edusti selvästi konventionaalista diskurssikäytäntöä. Kaikkia diskursseja voi nimittää eliittidiskursseiksi sillä perusteella, että kirjoittajat asemoivat niissä itsensä osaksi paikallisia eliittejä, eivätkä ”rivikuntalaiset” itse ilmaistuine tarpeineen nousseet diskursseissa esille.
Liitoksen kiihkeimpien kannattajien tavoitteena oli saada aikaiseksi maakuntaan merkittävästi suurempi keskuskaupunki, mistä heidän mukaan olisi hyötyä koko maakunnalle. Liitoksen vastustajat olivat enimmäkseen taas pienempien kuntien edustajia, jotka epäilivät menettävänsä jotain liitoksen myötä. Liitoksen kannattajat pyrkivät retoriikallaan eri tavoin vakuuttamaan pienempien kuntien edustajia siitä, miten liitos olisi kaikkien etu. Tässä he eivät välittömien tulosten perusteella onnistuneet kovin hyvin, vaikka keskustelua muuten saattoikin pitää suhteellisen monipuolisena ja perusteellisena.