A Corpus-based Study of the Complements of Prevent in the 18th, 19th, and 20th Centuries

Abstract

Tämä tutkielma käsittelee prevent -verbin komplementtivariantteja brittiläisessä englannissa 1700 -luvulta 1900 -luvulle, sekä amerikkalaisessa englannissa 1800 -luvulla. Tutkimus selvittää, mitä komplementtivariantteja prevent- verbin kanssa käytettiin aikaisemmilla vuosisadoilla, ja kuinka eri varianttien välinen suhteellinen variaatio on muuttunut nykypäivän englantiin verrattuna. Nykypäivän brittiläisen englannin yhteydessä painopiste on kahden yleisimmän lausekkeellisen variantin, prevent me from going ja prevent me going, välisessä vaihtelussa ja tämän vaihtelun syiden selvityksessä, sekä semanttista että kvantitatiivista analyysia käyttäen.

Brittiläisen Englannin tutkimusmateriaali on kerätty 1710–1920 välistä ajanjaksoa edustavasta Corpus of Late Modern English Texts (CLMET) -korpuksesta eli tekstitietokannasta. Tutkimusmateriaalia amerikkalaisesta englannista 1800 -luvulta on kerätty Early American Fiction (EAF) -korpuksesta. 1900 -luvun brittiläistä englantia varten materiaalia kerättiin British National Corpus (BNC) -korpuksesta, käyttäen BNC Web ja Word Sketch Engine -hakuohjelmia.

Tutkielma määrittelee ensin korpuslingvistiikan yhtenä lingvistiikan metodisena lähestymistapana, esittelee tutkimuksessa käytetyt korpukset sekä selvittää hakuohjelmissa käytetyt hakumetodit. Käsitteet komplementti ja komplementaatio esitellään kolmesta eri näkökulmasta kielioppikirjojen pohjalta. Prevent -verbin komplementaatioon perehdytään ensin Oxford English Dictionary-sanakirjan ja Visserin (1973) pohjalta historiallisesta näkökulmasta, ja nykypäivän englannin kannalta useiden kielioppikirjojen sekä aikaisempien tutkimusten pohjalta.

Tutkielma vahvisti Rohdenburgin (1996) kompleksisuusperiaate -teorian siltä kannalta, että brittiläisessä englannissa syntaktisesti eksplisiittisempi lausekkeellinen variantti prevent me from going olisi yleistynyt ajan myötä. Toisaalta verrattain vähemmän eksplisiittinen variantti prevent me going on myös yleistynyt vähitellen, erityisesti 1900-luvulla. Kaikkein vähiten eksplisiittinen variantti, prevent my going, on kuitenkin kokonaan katoamassa, oltuaan vielä 1800-luvulla kolmanneksi yleisin prevent -verbin komplementtivariantti. Prevent me going -varianttia kuitenkin käytettiin 1900 -luvulle asti lähinnä pronomini -objektien kanssa, tai objektien jotka sisälsivät vain yhdestä kahteen leksikaalista elementtiä, joten tässä suhteessa sen variaatio oli Rohdenburgin kompleksisuusperiaatteen mukainen. Neljännen lausekkeellisen variantin, prevent going, havaittiin olleen aina yhtä harvinainen kuin se on nykypäivän englannissa.

Prevent -verbin nominaalisia komplementteja tutkittiin niiden merkitysten sekä variaation kannalta suhteessa lausekkeellisiin variantteihin. Nominaaliset komplementit olivat kaikkein yleisin yksittäinen prevent -verbin komplementtivariantti kaikissa korpuksissa.

EAF -korpuksen materiaalin perusteella todettiin, että amerikkalaisessa englannissa 1800-luvulla on käytetty samoja komplementtivariantteja prevent -verbin kanssa kuin tuonaikaisessa brittiläisessä englannissakin. Tämä eroaa merkittävästi nykypäivän amerikkalaisesta englannista, jossa ainoastaan prevent me from going -variantti on yleisessä käytössä, eikä prevent me going -varianttia käytetä lainkaan, kun taas nykypäivän brittiläisessä englannissa ne ovat jokseenkin yhtä yleisiä. Prevent me going -variantti oli kuitenkin marginaalinen jo 1800 -luvun amerikkalaisessa englannissa, mikä osoittanee sen olleen jo tuolloin katoamassa amerikkalaisesta englannista.

Prevent-verbin komplementteja nykypäivän brittiläisessä englannissa tarkasteltiin ensin yleisellä tasolla, jolloin selvisi että prevent me from going -variantti on vähentynyt käytössä CLMET 3 -korpuksen edustamasta ajanjaksosta (1850–1920) nykypäivään tultaessa. Prevent me going -variantin havaittiin yleistyneen merkittävästi samana ajanjaksona, kun taas prevent my going -variantti on lähestulkoon kadonnut nykypäivän englannista.

Kilpailevien lausekkeellisten varianttien prevent me from going ja prevent me going variaatiota vertailtiin toistensa suhteen eri tekstityyppien mukaan luoduissa alikorpuksissa. Tätä menetelmää käyttäen havaittiin, että prevent me going -variantti on huomattavasti prevent me from going-varianttia yleisempi puhutussa englannissa, kun taas kirjoitetussa englannissa sekä BNC -korpuksessa kokonaisuudessaan variaatio on lähes päinvastainen. Teksteissä, jotka on tarkoitettu puhuttavaksi ääneen, tämä tendenssi oli todella vahva prevent me going -variantin hyväksi. Eri alikorpuksissa, jotka oli luotu tekstien aihepiirin ja tarkoitusperän mukaan, havaittiin vaihtelevasti variaation olevan toisinaan hyvinkin voimakkaasti jomman kumman variantin puolella. Syyksi prevent me from going -variantin vahvaan yleisyyteen joissakin tekstityypeissä ehdotettiin tekstityypin muodollisuutta tai virallisuutta. Toisaalta sanomalehtiteksteissä prevent me going –variantti lienee niin yleinen siksi, että Hundtin ja Mairin (1999) mukaan tämä tekstityyppi on lähentynyt puhuttua kieltä ja on altis innovatiiviselle kielenkäytölle.

Eräs piirre, joka ilmeni kvantitatiivisesta variaation tarkastelusta eri alikorpuksissa, oli prevent -verbin eri taivutusmuotojen vaikutus jomman kumman variantin valintaan. Prevent me going -variantti vaikutti olevan kaikissa korpuksissa ehdottomasti yleisin verbin perusmuodon yhteydessä, kun taas prevent me from going -varianttia käytettiin tasaisemmin sekä perusmuodon että eri taivutusmuotojen kanssa. Tarkastellessa variantteja toistensa suhteen eri verbimuotojen kanssa, prevent me going oli lähes kaikissa korpuksissa joko tasaväkinen tai yleisempi kuin prevent me from going juuri verbin perusmuodon yhteydessä. Ilmiö oli läsnä myös ajanjakson perusteella jaetuissa alikorpuksissa: 1960 – 1970 -luvuilla julkaistuissa teksteissä (sekä CLMET- ja EAF-korpuksissa) prevent me going esiintyi harvoin, ja tuolloin lähinnä perusmuodon kanssa, ja vasta yleistyessään 1980 -1990 -luvuilla sitä esiintyi useammin myös eri taivutusmuotojen kanssa. Syyksi tähän ilmiöön ehdotettiin uudenlaista aspektia Rohdenburgin (1996) kompleksisuus-periaatteeseen: koska verbin perusmuoto on sen yksinkertaisin muoto, se sallii helpoimmin vähemmän eksplisiittisten varianttien käytön. Joissakin alikorpuksissa verbin kolmannen persoonan preesens näytti myös suosivan prevent me going -varianttia enemmän kuin muut taivutusmuodot, mikä johtunee myös sen muodon yksinkertaisuudesta. Tälle ilmiölle löydettiin tukea sekä Babovákován (2005) Pro gradu-tutkielmasta prevent-verbin komplementeista nykyenglannissa, että artikkelista (McEnery ja Xiao, 2005) joka käsitteli help-verbin kahta eri komplementtivarianttia ja niiden välisen variaation syitä.

Edellämainittuja kahta lausekkeellista varianttia tarkasteltiin myös semanttisesti Bolingerin (1968) yleistyksen hengessä. Esimerkkejä kummastakin variantista tarkasteltiin sekä yksittäisten kirjoittajien teksteissä että eri kirjoittajien teksteissä. Tällöin ilmeni, että usein prevent me from going -variantti yhdistyy hypoteettiseen -ing -partisiipin edustamaan estämisen kohteeseen, kun taas prevent me going -variantti esiintyi useammin silloin kun estettävä asia oli jo tapahtunut tai parhaillaan tapahtumassa, tai edusti prevent- verbin objektin pysyvää ominaisuutta. Myös Rudangon (2003) ehdottamien ”act on” ja ”bring about” -merkitysten, jotka liittyvät erilaisiin syntaktisiin syvärakenteisiin prevent -verbin kanssa, nähtiin yhdistyvän useimmiten vain jompaan kumpaan varianttiin. ”Act on” -merkitys, jossa prevent -verbin objektilla ja -ing -partisiipillä on omat semanttiset roolinsa, löytyi usein prevent me from going -variantin kanssa. ”Bring about” -merkitys, jossa prevent-verbin objekti ja partisiippi jakavat saman semanttisen roolin, havaittiin usein prevent me going -variantin kanssa. Tästä huolimatta myös vastaesimerkkejä löytyi, joten Bolingerin periaatteen ei voida katsoa pätevän jyrkimmässä merkityksessään näiden kahden samankaltaisen lausekkeellisen variantin kohdalla.

Eräs prevent-verbin komplementeista riippumaton havainto oli, että verbi itse näyttää harvinaistuneen käytössä tasaista tahtia 1700 -luvulta 1920 -luvulle, minkä jälkeen sen yleisyys näyttää vakiintuneen. 1800 -luvun amerikkalaisessa englannissa tämän verbin havaittiin olleen vieläpä huomattavasti harvinaisempi kuin tuon ajan tai nykypäivän brittiläisessä englannissa.

Asiasanat: komplementaatio, korpuslingvistiikka