Poliisilaitoksen tuloksellisuus? Tutkimus käsitteen käyttöarvosta ja sisällöllisistä ristiriidoista
LUOSA, MARKO (2007)
2007
Hallintotiede, turvallisuushallinto - Administrative Science, Security Administration Pr
Kauppa- ja hallintotieteiden tiedekunta - Faculty of Economics and Administration
This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Hyväksymispäivämäärä
2007-10-29
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/urn:nbn:fi:uta-1-17346
https://urn.fi/urn:nbn:fi:uta-1-17346
Tiivistelmä
Tutkimuksessa perehdytään tuloksellisuus-käsitteen käytettävyyteen ja erilaisiin sisällöllisiin vaatimuksiin poliisilaitosten näkökulmasta. Tutkimusongelmana on erityisesti paikallisyksikkötason tuloksellisuuden kuvan jäsentäminen. Valtionhallinnossa on otettu vuonna 2004 käyttöön yhtenäinen määrittely tuloksellisuuden kriteereille. Valtionhallinnon ylimmälle tasolle on määritelty velvoite arvioida tulosyksikkönsä tuloksellisuutta vuosittain sekä annettu selkeä raportointimalli. Paikallisyksikkötasolla tällaista velvoitetta ei ole. Tutkimuksen viitekehyksen muodostaa tuloksellisuuden arvioinnin ja tuloksellisuusajattelun yleinen teoria julkishallinnossa, valtionhallinnon tuloksellisuusarvioinnin jäsennys sekä tulosohjausjärjestelmän kuvaus valtionhallinnon keskeisenä ohjausmekanismina.
Tutkimusaineistossa on poliisihallinnon dokumentteja 1990 ja 2000 –luvuilta, kuten kehittämishankkeiden loppuraportteja, työryhmämuistioita, hallinnon arviointiraportteja ja tutkimuksia sekä Länsi-Suomen läänin kihlakuntien suomenkielisten poliisilaitosten tulossopimukset vuodelta 2007. Dokumentteja analysoidaan erityisesti poliisilaitoksen tuloksellisuuden arvioinnin jäsentämisen näkökulmasta.
Tutkimuksen tuloksena todetaan, että poliisilaitoksen tuloksellisuuden arviointiin liittyy erilaisia tuloksellisuus-käsitteen sisällöllisiä ristiriitoja. Tällaisia ovat mm. tuloksellisuustiedon sisällön jakautuminen kahteen erilaiseen käyttötarkoitukseen – ulkoisen ja sisäisen ohjauksen tarpeisiin, poliisihallinnon strategisen ohjauksen viitekehyksenä käytetyn tasapainoisen arvioinnin (BSC) ja valtionhallinnon tuloksellisuuskriteeristön viitekehysten keskinäiset jännitteet, tuloksellisuuden arvioinnin lähtökohta ja poliisilaitosten tulossopimusten käyttöarvo erityisesti toimintayksikön sisäisen tuloksellisuusarvioinnin näkökulmasta.
Tutkimuksen johtopäätöksenä todetaan, että 1) poliisilaitoksen tuloksellisuuden arviointia tulisi kehittää huomioimalla kahden erilaisen intressitahon tarpeet ja jäsentää arviointitieto sen mukaisesti. 2) Tuloksellisuuskriteeristön ja strategisen johtamisen viitekehysten keskinäinen yhteys vaatii tarkempaa jäsentämistä erityisesti vaikuttavuuden osa-alueella. 3) Tuloksellisuuden arvioinnin lähtökohta kaipaa uudelleen arviointia ja perusteltuja näkemyksiä linjavalinnaksi. 4) Tulosohjausmenettelyssä tulisi entistä paremmin kyetä priorisoimaan tulostavoitteita sekä käytettyjä mittareita. Tulosohjauksen ja siihen liittyvän tuloksellisuuden arvioinnin keskinäistä yhteyttä voidaan syventää ja vahvistaa erityisesti vaikuttavuustavoitteiden ja tulostavoitteiden keskinäisiä syyseuraus-suhteita tunnistamalla.
Avainsanat: Tuloksellisuuden arviointi, tulosohjaus, tulosprisma, poliisilaitos
Tutkimusaineistossa on poliisihallinnon dokumentteja 1990 ja 2000 –luvuilta, kuten kehittämishankkeiden loppuraportteja, työryhmämuistioita, hallinnon arviointiraportteja ja tutkimuksia sekä Länsi-Suomen läänin kihlakuntien suomenkielisten poliisilaitosten tulossopimukset vuodelta 2007. Dokumentteja analysoidaan erityisesti poliisilaitoksen tuloksellisuuden arvioinnin jäsentämisen näkökulmasta.
Tutkimuksen tuloksena todetaan, että poliisilaitoksen tuloksellisuuden arviointiin liittyy erilaisia tuloksellisuus-käsitteen sisällöllisiä ristiriitoja. Tällaisia ovat mm. tuloksellisuustiedon sisällön jakautuminen kahteen erilaiseen käyttötarkoitukseen – ulkoisen ja sisäisen ohjauksen tarpeisiin, poliisihallinnon strategisen ohjauksen viitekehyksenä käytetyn tasapainoisen arvioinnin (BSC) ja valtionhallinnon tuloksellisuuskriteeristön viitekehysten keskinäiset jännitteet, tuloksellisuuden arvioinnin lähtökohta ja poliisilaitosten tulossopimusten käyttöarvo erityisesti toimintayksikön sisäisen tuloksellisuusarvioinnin näkökulmasta.
Tutkimuksen johtopäätöksenä todetaan, että 1) poliisilaitoksen tuloksellisuuden arviointia tulisi kehittää huomioimalla kahden erilaisen intressitahon tarpeet ja jäsentää arviointitieto sen mukaisesti. 2) Tuloksellisuuskriteeristön ja strategisen johtamisen viitekehysten keskinäinen yhteys vaatii tarkempaa jäsentämistä erityisesti vaikuttavuuden osa-alueella. 3) Tuloksellisuuden arvioinnin lähtökohta kaipaa uudelleen arviointia ja perusteltuja näkemyksiä linjavalinnaksi. 4) Tulosohjausmenettelyssä tulisi entistä paremmin kyetä priorisoimaan tulostavoitteita sekä käytettyjä mittareita. Tulosohjauksen ja siihen liittyvän tuloksellisuuden arvioinnin keskinäistä yhteyttä voidaan syventää ja vahvistaa erityisesti vaikuttavuustavoitteiden ja tulostavoitteiden keskinäisiä syyseuraus-suhteita tunnistamalla.
Avainsanat: Tuloksellisuuden arviointi, tulosohjaus, tulosprisma, poliisilaitos