Itsearviointi ammatillisen kehittymisen tukena : opiskelijan itsearvioinnin merkitys oppimisessa

Abstract

Tämä tutkimus on pro gradu työ, jonka tavoitteena on arvioida opiskelijan itsearvioinnin merkitystä suhteessa ammatilliseen kehittymiseen. Tutkimus tuo esille aikuisopiskelijan oman kokemuksen ja näkemyksen ammatillisesta kehittymisestään sosiaalialan opistoasteen 2,5 vuotisessa monimuotokoulutuksessa. Tutkimusaineiston muodosti oppilaitoksen aikuiskoulutusosaston itsearviointikokeilussa yhden opiskelijaryhmän koko opiskeluajan kattava itsearviointimateriaali siihen liittyvine ohjauskeskusteluineen. Tutkimuksen antamaa tietoa pyritään käyttämään hyödyksi opiskelija-arvioinnin uudistamisessa ja opiskelijoiden ohjauksen kehittämistyössä Hämeenlinnan sosiaalialan oppilaitoksessa.Tutkimuksessa tarkastellaan teoreettisesti ja kontekstuaalisesti sekä tutkijan esiymmärryksen ja empiirisen aineiston kautta sosiaalialan opiskelijan oppimisprosessia, siinä todentuvia tiedostamis- ja reflektioprosesseja. Oppimista ja oppijaa tarkastellaan fenomenologis-eksistentiaalisesta näkökulmasta, jolloin oppija nähdään kokonaisvaltaisesti, yksilönä, jolla on oma elämänhistoriansa ja -tilanteensa, oma situaationsa, jonka asettamilla ehdoilla hän on dialogissa todellisuuteen. Tällöin oppiminen on kokemukseen pohjaavaa, merkityksellistä, elämyksellistä ja uutta luovaa. Opiskelijan kokemaa ja ilmaisemaa oppimista ja sitä perustelevaa ajattelua analysoiden pyritään muodostamaan kuvaa oppimisprosessin kokonaisuudesta ja oppijan tietoisuuden ja ajattelun kehittymisestä koulutuksessa.Opiskelijoiden itsearvioinnit käsittelivät omaa persoonaa, itseä oppijana ja itseä toimijana, suhteessa asiakkaaseen ja yhteisöön. Heidän ammatillisen kehittymisen tavoitteensa liittyivät edellä mainittuihin sisältöalueisiin, joita tarkasteltiin suhteessa laaja-alaiseen ammattikuvaan ja siitä johdettuihin ydinvalmiuksiin, joihin oltiin dialektisessa suhteessa. Tavoitteissa painottuivat oppimisen eri vaiheissa osittain opetussuunnitelman teemat ja tavoitteet, osittain ammatillisen kasvun prosessit. Opiskelijat ilmaisivat monipuolisesti oppimiskokemuksiaan, arvioivat ja perustelivat ajatteluaan ja ammatillista kehittymistään, jolloin esille nousivat sosiaalialan työn keskeiset päämäärät. Arvioinnit olivat osaksi realistisia ja osoittivat ajattelun kehittymisen olevan yhteydessä opiskelijan menestymiseen opinnoissa. Joiltakin osin itsearvioinnit osoittautuivat ajattelultaan epärealistisiksi, perustelemattomiksi ja defensiivisiksi. Tiivistäen itsearvioinnit luokiteltiin 1) sitoutuneisiin ja päämääräsuuntautuneisiin, 2) kriittisiin ja muutoshakuisiin ja 3) defensiivisiin itsearviointeihin.Tutkimustulosten perusteella voidaan päätellä, että itsearviointi kertoo opiskelijan ammatillisesta kehittymisestä dokumentoidessaan oppimiseen liittyviä prosesseja. Useimmiten se auttaa opiskelijaa jäsentämään omaa prosessiaan ja selkeyttämään omia tavoitteitaan. Lisäksi se antaa oppimisen ohjaajalle ja ammatillisen kehittymisen arvioijalle tarpeellista tietoa oppijan prosesseista, toimien näin monella tasolla mahdollisuutena oppimisen tukemiseen. Itsearvioinnin tehokas hyödyntäminen oppimisen välineenä edellyttääkin sen määrätietoista yhdistämistä opiskelijan ohjaamiseen.Asiasanat: ammattitaito - sosiaaliala, itsearviointi - opiskelijat, ammattikoulutus - oppiminen