Mielikuvituksella mielekkyyttä matematiikkaan – Tarinankerronta matematiikan opetusmetodina perusopetuksessa

Abstract

Tämän tutkimuksen tarkoituksena oli tutkia tarinankerronta-opetusmetodia suomalaisessa matematiikan perusopetuksessa. Keskeisenä tavoitteena oli selvittää ja arvioida menetelmän mahdollisuuksia ja haasteita matematiikan opetuksessa. Tutkimus toteutettiin kehittämistutkimuksen eli design-tutkimuksen tutkimusotteella ja tutkimuksen empiirinen aineisto kerättiin eräässä hämeenlinnalaisessa perusopetuksen kolmannessa vuosiluokassa suoritetussa opetuskokeilussa. Opetuskokeiluun osallistui yhteensä 21 oppilasta: 8 tyttöä ja 13 poikaa.

Tutkimus syntyi vastaamaan tutkijan opintoihin kuuluvissa opetusharjoitteluissa ja käytännön työssä kohtaamiin ongelmiin sekä matematiikan opetukseen ja oppimiseen liittyviin yleisiin ongelmiin. Keskeisiä epäkohtia olivat myös monien oppilaiden huono motivaatio matematiikkaa kohtaan, algoritmien tylsyys ja merkityksettömyys matematiikan opetuksessa, huomio ”elitistisen” tuntuisesta matematiikasta sekä erilaisuuden hyväksymättömyydestä matematiikan opetuksessa ja oppimisessa, samanlaisina toistuvat kaavamaiset ja rituaalinomaiset matematiikan tunnit sekä suomalaisten koululaisten toisinaan huono kouluviihtyvyys.

Tutkimuksen tutkimusongelma koostui neljästä teema-alueesta, joista jokainen piti sisällään kaksi tutkimuskysymystä:

1. Oppiminen ja opetus

1.1 Millaiselle oppijalle (toimijalle) tarinankerronta matematiikan opetuksessa sopii?

1.2 Miten tarinankerronta-metodi matematiikan opetuksessa huomioi erilaiset oppijat?

2. Kieli ja matemaattinen ajattelu

2.1 Miten tarinankerronta tukee oppilaan matemaattisen ajattelun kehittymistä käytännössä matematiikan opetuksessa?

2.2 Miten tarinankerronta tukee matemaattisen käsitteen ymmärtämistä käytännössä matematiikan opetuksessa?

3. Tarinankerronta

3.1 Miten oppilaat suhtautuvat tarinankerrontaan matematiikan opetuksessa?

3.2 Miten menetelmää tulisi kehittää?

4. Matematiikka ja sukupuoli

4.1 Onnistuuko tarinankerronta matematiikan opetuksessa rikkomaan matematiikan yhteiskunnallisessa diskurssissa muodostuneen maskuliinisuuden ja matematiikan opetuksen rutiinit ja rituaalit?

4.2 Pystyykö tarinankerronta-opetusmetodin käyttö matematiikan opetuksessa motivoimaan tyttöjä matematiikan pariin?

Tutkimuksen tulos on abstrakti tuote: teorian ja käytännön vuoropuhelun tuloksena syntyneet kokemus ja tietotaito. Tutkimuksen tuloksena voidaan todeta tarinankerronnan olevan käyttökelpoinen ja mielekäs opetusmetodi suomalaisen perusopetuksen matematiikan opetukseen Opetuskokeilu osoitti, että mielikuvitusmaailmassa on mahdollista oppia mielekkäästi matematiikkaa ja tätä kautta oppia ja ymmärtää myös matemaattisia käsitteitä. Tarinankerronnan avulla on mahdollista myös parantaa oppilaan motivaatiota matematiikkaa kohtaan, tuoda intoa matematiikan opettamiseen ja oppimiseen sekä välttää liittämästä matematiikkaan liian varhain turhaa elitististä leimaa ja päinvastoin sallia erilaisuus matematiikan tunneilla. Metodin kautta on lisäksi mahdollista rikkoa matematiikan opetukseen kaavamaisuutta, rutiineja ja rituaaleja sekä parantaa omalta osaltaan oppilaiden kouluviihtyvyyttä. Luokanopettajalle tarinankerronta matematiikan opetusmetodina tarjoaa keinon vastata opetussuunnitelman velvoitteisiin, huomioida erilaiset oppijat sekä erityisesti motivoida myös tyttöjä matematiikan pariin. Metodin kautta opettajalla on mahdollisuus myös eri oppiaineiden väliseen integrointiin sekä omaan työssäkehittymiseen ja sitä kautta työssäjaksamiseen.

Matematiikan ja tarinankerronnan yhdistäminen tarjoaa haasteen ja mahdollisuuden suomalaisille kirjailijoille, matematiikkaa opettaville opettajille sekä oppimateriaalikustantajille. Kiinnostavaa olisi myös tutkia esimerkiksi piirrosten ja matemaattisen ajattelun välisiä yhteyksiä.

Avainsanat: matematiikka, kerronta, mielikuvitus