Det sagolika i Gösta Berlings saga. En granskning av berättartraditionens inflytande på Selma Lagerlöfs förstlingsverk och dess genretillhörighet
SALMINEN, TAINA (2007)
2007
Pohjoismaiset kielet - Scandinavian Languages
Humanistinen tiedekunta - Faculty of Humanities
This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Hyväksymispäivämäärä
2007-10-12
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/urn:nbn:fi:uta-1-17323
https://urn.fi/urn:nbn:fi:uta-1-17323
Tiivistelmä
Olen tarkastellut tutkielmassani Selma Lagerlöfin (1858-1940) esikoisteosta Gösta Berlingin taru, joka julkaistiin ilmestynyt 1891. Pyrkimykseni on ollut eritellä tekijöitä, jotka luovat kirjan sadunomaisuuden. Selma Lagerlöf kuului niin sanottuihin yhdeksänkymmentälukulaisiin. Tämä kirjallinen virtaus korosti mielikuvitusta ja yksilöllisyyttä. Kansallismielisyys oli sille leimallista. Luonto ja kansanperinne inspiroivat 90-lukulaisia.
Olen tarkastellut, missä määrin Gösta Berlingin taru on saanut vaikutteita tarinan kerrontaperinteestä. Olen katsonut, onko romaanin juonella ja henkilöhahmoilla jotain yhteistä satujen arkkityyppisten tapahtumien kanssa. Paul Brudalin ja Bruno Bettelheimin psykologisoiva saduntutkimus perustuu Jungin ja Freudin teorioihin. Olen hyödyntänyt kyseisten saduntutkijoiden näkemyksiä tarkastellessani Gösta Berlingin tarun sadunomaisuutta. Olen myös tutkinut, kuinka kansan uskomukset värittävät romaania: usko paholaiseen, kohtaloon ja enteisiin. Ennen kaikkea olen halunnut valottaa sadun ja todellisuuden kietoutumista yhteen tässä kertomuksessa. Selma Lagerlöf kuvaa 1920-luvun Vermlantia totuudenmukaisesti. Tällöin vallitsi noususuhdanne. Teollistumisen myötä myös keskiluokan elintaso nousi. Jos tavallinen kauppias osti ruukin, hän nousi heti ylöspäin sosiaalisessa arvoasteikossa.
Kavaljeerien sopimus paholaisen kanssa luo rinnakkaisen todellisuuden realistisesti kuvatun arkielämän rinnalle. Olen tarkastellut Gösta Berlingin tarua myös erään genren, fantastisen kirjallisuuden näkökulmasta. Tzvetan Todorovin metodin avulla olen tutkinut, voidaanko romaanin tapahtumia pitää fantastisina. Lopuksi olen tarkastellut kirjan tematiikkaa ja genreä.
Avainsanat: epik, den psykologiska sagoforskningen, berättartradition, folktron, en fantastisk genre, den realistiskt/ romantiska romantraditionen från 1800-talet, saga, sägen
Olen tarkastellut, missä määrin Gösta Berlingin taru on saanut vaikutteita tarinan kerrontaperinteestä. Olen katsonut, onko romaanin juonella ja henkilöhahmoilla jotain yhteistä satujen arkkityyppisten tapahtumien kanssa. Paul Brudalin ja Bruno Bettelheimin psykologisoiva saduntutkimus perustuu Jungin ja Freudin teorioihin. Olen hyödyntänyt kyseisten saduntutkijoiden näkemyksiä tarkastellessani Gösta Berlingin tarun sadunomaisuutta. Olen myös tutkinut, kuinka kansan uskomukset värittävät romaania: usko paholaiseen, kohtaloon ja enteisiin. Ennen kaikkea olen halunnut valottaa sadun ja todellisuuden kietoutumista yhteen tässä kertomuksessa. Selma Lagerlöf kuvaa 1920-luvun Vermlantia totuudenmukaisesti. Tällöin vallitsi noususuhdanne. Teollistumisen myötä myös keskiluokan elintaso nousi. Jos tavallinen kauppias osti ruukin, hän nousi heti ylöspäin sosiaalisessa arvoasteikossa.
Kavaljeerien sopimus paholaisen kanssa luo rinnakkaisen todellisuuden realistisesti kuvatun arkielämän rinnalle. Olen tarkastellut Gösta Berlingin tarua myös erään genren, fantastisen kirjallisuuden näkökulmasta. Tzvetan Todorovin metodin avulla olen tutkinut, voidaanko romaanin tapahtumia pitää fantastisina. Lopuksi olen tarkastellut kirjan tematiikkaa ja genreä.
Avainsanat: epik, den psykologiska sagoforskningen, berättartradition, folktron, en fantastisk genre, den realistiskt/ romantiska romantraditionen från 1800-talet, saga, sägen