CMX, YUP ja 1990-luvun rock-sanoitusten kuva suomalaisuudesta
SAARI, ANNI (2007)
2007
Etnomusikologia - Ethnomusicology
Humanistinen tiedekunta - Faculty of Humanities
This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Hyväksymispäivämäärä
2007-10-17
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/urn:nbn:fi:uta-1-17322
https://urn.fi/urn:nbn:fi:uta-1-17322
Tiivistelmä
Tässä pro Gadu -työssä on tutkittu, kuinka kaksi suomalaista rock-yhtyettä kuvasi musiikissaan suomalaisuutta 1990-luvun puolivälissä. Samalla on pohdittu, miten yhtyeiden asemaa voidaan kuvata. Tutkimusyhtyeet, CMX ja YUP ovat nykyisin arvostettuja rock-yhtyeitä, mutta 1990-luvun puolessa välissä ne vasta vakiinnuttivat asemaansa suomalaisessa musiikkielämässä. Tuona aikana Suomi oli selviämässä laajasta taloudellisesta lamasta, liittynyt Euroopan Unioniin ja musiikkiteollisuus oli yhtä lailla muuttumassa fuusioiden ja kansainvälistymisen myötä.
Sanoituksia on tutkittu laulettuna tekstinä, ei runoutena, eli mukaan tulkintaan on otettu myös musiikilliset piirteet. Tätä kautta molemmilta yhtyeiltä hahmottui oma tapansa kuvata suomalaisuutta. CMX:n suomalaisuus on nimetty myyttiseksi suomalaisuudeksi. Siinä esiintyy vanhahtavia sanontoja ja tulkintaa ohjaavia sanoja ja ilmaisuja. Myyttistä tunnelmaa luodaan laulun efekteillä, 5- ja 7-jakoisuudella sekä rytmisellä vaihtelevuudella. YUP:n suomalaisuus on nimetty absurdiksi suomalaisuudeksi. Tavanomaiset asiat käännetään sanoituksessa usein pienellä liikkeellä omituisiksi, mitä korostetaan rytmisellä vaihtelevuudella, lauluäänen ilmaisuvoimaisuudella ja laulun rakenteellisilla piirteillä.
CMX:n suomalaisuudessa ihminen on vieraantunut sekä luonnosta että yhteiskunnasta ja pystyy ainoastaan tuntemaan. Kontrastina tälle on menneisyyden ihminen, jolla oli kosketuspinta sekä luontoon että yliluonnollisiin tapahtumiin, henkiin ja jumaliin. YUP:n suomalaisuudessa ihmiset ovat jakautuneet tiukasti kahteen eri ryhmään: menestyjiin ja häviäjiin. Ihminen voi valita tavanomaisen elämän tai hedonistisen, absurdin elämän. Jatkuvasti on läsnä hyvän ja pahan olennon, Jumalan ja paholaisen, kamppailu.
Molempien yhtyeiden suomalaisuuden teemoissa on selviä yhteyksiä 1990-luvun yhteiskunnalliseen tilanteeseen. Yhtyeet käyttävät paljon intertekstuaalisuutta, ja yhteiskunnallinen tilanne on yksi mahdollinen viittauskohta musiikissa. CMX ja YUP kommentoivat aikaa omalla tavallaan, tehden silti selvästi rock-musiikkia. Musiikin tarkoitus ei ollut julistaa mitään totuutta, mutta se ei silti jäänyt ulkopuoliseksi ympäröivästä ajasta ja todellisuudesta. Rock siis otti asemansa yhteiskunnassa, ei vain alakulttuurina vaan vakavasti otettavana vaikuttajana. Vaikka yhtyeet tekivät vakavaa rockia, ne ovat hyvin itseironisia. Tämä kaksoisvaikutelma liittyy postmodernismiin ja yhteiskunnan fragmentoitumiseen.
Avainsanat: populaarimusiikki, populaarimusiikin tutkimus, sanoitukset, rock-lyriikka, rock-musiikki, suomalaisuus, 1990-luku, kulttuurintutkimus, kulttuurin korkea ja matala, postmodernismi, popmodernismi, intertekstuaalisuus.
Sanoituksia on tutkittu laulettuna tekstinä, ei runoutena, eli mukaan tulkintaan on otettu myös musiikilliset piirteet. Tätä kautta molemmilta yhtyeiltä hahmottui oma tapansa kuvata suomalaisuutta. CMX:n suomalaisuus on nimetty myyttiseksi suomalaisuudeksi. Siinä esiintyy vanhahtavia sanontoja ja tulkintaa ohjaavia sanoja ja ilmaisuja. Myyttistä tunnelmaa luodaan laulun efekteillä, 5- ja 7-jakoisuudella sekä rytmisellä vaihtelevuudella. YUP:n suomalaisuus on nimetty absurdiksi suomalaisuudeksi. Tavanomaiset asiat käännetään sanoituksessa usein pienellä liikkeellä omituisiksi, mitä korostetaan rytmisellä vaihtelevuudella, lauluäänen ilmaisuvoimaisuudella ja laulun rakenteellisilla piirteillä.
CMX:n suomalaisuudessa ihminen on vieraantunut sekä luonnosta että yhteiskunnasta ja pystyy ainoastaan tuntemaan. Kontrastina tälle on menneisyyden ihminen, jolla oli kosketuspinta sekä luontoon että yliluonnollisiin tapahtumiin, henkiin ja jumaliin. YUP:n suomalaisuudessa ihmiset ovat jakautuneet tiukasti kahteen eri ryhmään: menestyjiin ja häviäjiin. Ihminen voi valita tavanomaisen elämän tai hedonistisen, absurdin elämän. Jatkuvasti on läsnä hyvän ja pahan olennon, Jumalan ja paholaisen, kamppailu.
Molempien yhtyeiden suomalaisuuden teemoissa on selviä yhteyksiä 1990-luvun yhteiskunnalliseen tilanteeseen. Yhtyeet käyttävät paljon intertekstuaalisuutta, ja yhteiskunnallinen tilanne on yksi mahdollinen viittauskohta musiikissa. CMX ja YUP kommentoivat aikaa omalla tavallaan, tehden silti selvästi rock-musiikkia. Musiikin tarkoitus ei ollut julistaa mitään totuutta, mutta se ei silti jäänyt ulkopuoliseksi ympäröivästä ajasta ja todellisuudesta. Rock siis otti asemansa yhteiskunnassa, ei vain alakulttuurina vaan vakavasti otettavana vaikuttajana. Vaikka yhtyeet tekivät vakavaa rockia, ne ovat hyvin itseironisia. Tämä kaksoisvaikutelma liittyy postmodernismiin ja yhteiskunnan fragmentoitumiseen.
Avainsanat: populaarimusiikki, populaarimusiikin tutkimus, sanoitukset, rock-lyriikka, rock-musiikki, suomalaisuus, 1990-luku, kulttuurintutkimus, kulttuurin korkea ja matala, postmodernismi, popmodernismi, intertekstuaalisuus.