Lyhytinterventio painonhallinnassa : kahden psykologisen lyhythoito-ohjelman kahden vuoden seurantatutkimus

Abstract

Lihavien osuus väestössä on kasvanut merkitsevästi niin Suomessa kuin muualla maailmassa. Lihavuusongelman yleisyyden vuoksi tarvitaan tietoa itsenäistä painonhallintaa tukevista hoitomuodoista, joissa ammattihenkilökunnan sekä taloudellisten resurssien tarve ei ole suuri. Tässä tutkimuksessa selvitettiin kahden ryhmämuotoisen psykologisen lyhythoito-ohjelman vaikuttavuutta painonhallintaan kahden vuoden seurannassa. Ohjelmat kehitettiin Tampereen yliopistolla, ja ne toteutettiin keväällä 2004. Lyhyempi ohjelma oli 30 minuutin mittainen kertaistunto. Pidemmässä ohjelmassa istuntoja oli neljä, yhteensä 6 tunnin verran.

Seurantatutkimus suoritettiin keväällä 2006. Tutkimuksessa haluttiin selvittää, onko kehitetyillä psykologisilla lyhythoidoilla painonhallintaa sekä koettua psyykkistä hyvinvointia edistäviä vaikutuksia, ja onko aineistosta määriteltävissä taustatekijöitä, jotka ennustavat psykologisten lyhythoitojen vaikuttavuutta. Tutkimukseen osallistui Tampereen seudulta 150 vuonna 2004 painonhallintaohjelmassa mukana ollutta henkilöä (miehiä = 38, naisia = 112), joista yhden kerran hoidon saaneita oli 71 ja neljä hoitokertaa saaneita oli 79. Seurantatutkimus toteutettiin puhelinkyselynä. Seurannassa osallistujat raportoivat kahden vuoden aikaisia käyttäytymis- tottumuksiaan ja ohjelmista koettua hyötyä valmiiden vastausvaihtoehtojen avulla. Ohjelmien vaikuttavuutta arvioitiin painossa ja psyykkisessä hyvinvoinnissa tapahtuneiden muutosten kautta (kg ja graafiset 0–100 asteikot: tyytyväisyys elämään itseluottamus, mieliala). Lisäksi kuvattiin lyhythoitojen vaikuttavuutta ennustavia tekijöitä.

Ohjelmat osoittautuivat yhtä vaikuttaviksi ylipainon hoitomuodoiksi kahden vuoden seurannassa. Ylipaino väheni ryhmissä 2.9–3.2 kilogrammaa ja 29 prosentilla osallistujista paino laski yli viisi prosenttia. Interventioilla oli positiivista vaikutusta psyykkiseen hyvinvointiin: itseluottamukseen, elämään tyytyväisyyteen ja mielialaan. Painonhallinnassa onnistuneet erosivat epäonnistuneista siten, että he olivat seuranta-aikana muuttaneet ruokailutottumuksiaan epäonnistuneita enemmän, osallistuneet useammin painonhallintaohjelmiin sekä käyttäneet enemmän itsenäisiä painonhallintamenetelmiä. Näyttäisi siltä, että lyhytinterventio sopii hoitomuodoksi niille, joilla on korkea lähtöpaino ja painoindeksi, hyvä itseluottamus ja jotka rajoittavat syömistään kognitiivisesti vähän. Tässä tutkimuksessa käytetty aineisto rajoittuu koskemaan kahden vuoden seurannan tuloksia ja niitä henkilöitä, jotka itse hakeutuvat yliopistolliseen painonhallintahoitoon.

Asiasanat: Lihavuus, lyhythoito, seuranta, painonhallinta, kognitiivinen käyttäytymisterapia