Tietotekniikan diffuusio sosiaalityöhön

Abstract

Olen tutkinut pro gradu –työssäni sosiaalityöntekijöiden tieto- ja viestintätekniikan käyttöä. Tutkimukseni aineisto on kerätty sähköisellä kyselylomakkeella Tampereen kaupungin sosiaaliasema Paussin ja yhdentoista ympäristökunnan (Kangasala, Kylmäkoski, Lempäälä, Nokia, Pirkkala, Toijala, Urjala, Ylöjärvi, Valkeakoski, Vesilahti, ja Viiala) sosiaalityöntekijöiltä. Tutkimusaineistoni muodostuu 50 sosiaalityöntekijältä saadusta vastauslomakkeesta. Kyselyni tuloksia esittelen tutkimuksessa suorien jakaumien muodossa ja vertaan tuloksia soveltuvin osin aikaisempien tutkimusten tuloksiin. Teoreettisessa taustakartoituksessa olen käsitellyt tietoyhteiskunta kehitystä ja teoriaa innovaatioiden diffuusiosta. Tutkimukseni teoreettisena viitekehyksenä toimii neljä toisiaan täydentävää näkökulmaa innovaatioiden diffuusiosta, joiden kautta tarkastelen tutkimustuloksiani.

Tietotekniikan käyttö sosiaalityössä on edennyt kunnissamme eri tahtiin, koska jokaisella kunnalla on ollut oikeus päättää tietoteknisistä ratkaisuistaan itsenäisesti ilman valtion keskusohjausta. Vasta 1990-luvulla tietoyhteiskuntakehityksen myötä alettiin myös sosiaalialalla hyödyntämään enemmän tietotekniikkaa. Tietotekniikan hyödyntäminen sosiaalialalla on vasta alussa eikä strategioiden asettamiin tavoitteisiin ole päästy.

Sosiaalityöntekijät käyttävät työssään paljon tietotekniikkaa ja sitä pidetään tärkeänä apuvälineenä sosiaalityössä. Lisäksi sosiaalityöntekijöiden asenne tietotekniikkaa kohtaan on positiivinen. Valtaosalla tutkimukseen osallistuneista sosiaalityöntekijöistä on käytössään oma henkilökohtainen työasema ja kaikilla sosiaalityöntekijöillä oli mahdollisuus päästä internettiin. Suurin osa sosiaalityöntekijöistä pitää tietoteknisiä taitojaan riittävinä ja tiedonhallintaan liittyvät toiminnot osataan hyvin. Osalla sosiaalityöntekijöistä tietoteknisissä taidoissa oli puutteita ja puutteiden korjaamiseksi tulisi sosiaalityöntekijöille järjestää säännöllistä tietoteknistä koulutusta. Sosiaalityöntekijät kokevat myös hyötyneensä saamastaan tietoteknisestä koulutuksesta ja ovat motivoituneita lisäkoulutukseen. Erityisenä epäkohtana sosiaalityöntekijät pitivät sitä, ettei heillä ole riittävästi aikaa uusien järjestelmien opetteluun.

Tietotekniikan käytöllä sosiaalityössä on ollut myös aivan päinvastaisia vaikutuksia kuin sillä on alun perin tarkoitettu. Sosiaalityöntekijät kokevat esimerkiksi stressin lisääntyneen ja asiakastyöhön käytettävän ajan vähentyneen lisääntyneen tietotekniikan käytön myötä. Sosiaalityöntekijät kokivat myös tärkeäksi tietotekniikan käytön vaikutusten selvittämisen sosiaalityöhön. Tietotekniikan tutkiminen sosiaalityön näkökulmasta on tärkeä uusi tutkimuskohde, jonka avulla voidaan luoda teoriaa ilmiön ymmärtämiseksi.

Avainsanat: tietotekniikka, sosiaalityö, innovaatio, diffuusio, tietoyhteiskunta