Huostaanotettujen lasten vanhempien tukeminen

Abstract

Tutkielman aiheena on huostaanotettujen lasten vanhempien tukeminen. Tutkimuksen tarkoituksena on kartoittaa vanhempien kokemuksia tuesta ja avusta huostaanottohetkellä sekä sijaishuollon aikana. Tutkimuksen kohteena ovat Tampereella huostaanotettujen lasten vanhemmat. Tutkimuksen aineisto on kerätty Sosiaaliasema Sataman kautta. Aineistona on yhdeksän vanhemman, seitsemän naisen ja kahden miehen, haastattelut. Tutkimus on laadullinen tutkimus ja siinä on käytetty teoreettisena viitekehyksenä sosiaalista tukea, kriisiteoriaa sekä aiheeseen liittyviä lakeja, kuten lastensuojelulakia. Aineiston keruumetodina on käytetty puolistrukturoitua haastattelulomaketta.

Tutkimuksen tulokset viittaavat siihen, että huostaanotettujen lasten vanhemmat jäävät hyvin yksin huostaanoton prosessissa. Vanhemmat eivät koe saavansa riittävästi tukea ja apua. Varsinkin tiedollinen tuki koetaan ongelmalliseksi ja riittämättömäksi. Vanhempien yksinjääminen ja viranomaisen ja asiakkaan kohtaaminen on myös ongelmallista ja siten hyvin haasteellista. Toisaalta vanhemmat näyttäytyvät hyvin aktiivisina hakiessaan apua sekä itselleen että lapsilleen.

Tutkimuksen perusteella voi todeta, että asioista tiedottaminen vaatii erityistä huolellisuutta. Esimerkiksi suullinen tieto ei ole välttämättä riittävää. Asiakkaiden kohtelussa tärkeää on kriisissä olevan asiakkaan huomioiminen hyvällä ammattitaidolla ja kokemuksella. Hyvän ja laadukkaan lastensuojelutyön varmistaminen vaatiikin viranomais-asiakaskontaktin lisäksi esimerkiksi kirjallista tietopakettia huostaanotosta sekä viranomaisten kouluttamista kriisityöskentelyyn ja asiakkaiden kohtaamiseen.

Avainsanat: lastensuojelu, huostaanotto, sosiaalinen tuki, kriisiteoria, biologiset vanhemmat