LASTEN EROKOKEMUKSET JA TOIMIJUUS VANHEMMUUDEN JA ARVOPOHDINTOJEN TULOKSENA
MANNI, MERJA (2007)
Tässä tietueessa ei ole kokotekstiä saatavilla Treposta, ainoastaan metadata.
MANNI, MERJA
2007
Sosiaalityö - Social Work
Yhteiskuntatieteellinen tiedekunta - Faculty of Social Sciences
Hyväksymispäivämäärä
2007-10-10Tiivistelmä
Vanhempien eroaminen on aikaamme kuuluva yleinen ilmiö. Tutkimusten perusteella tiedämme kuitenkin vielä vähän siitä, miltä vanhempien erotilanteet näyttävät lasten näkökulmasta, miten lapset kokevat nämä tilanteet ja kuinka he ovat toimijoina mukana näissä tilanteissa. Tutkimuksen tavoitteena on kuvata vanhempien erotilannetta lasten näkökulmasta. Tutkimuksessa kuvaan lasten ajatuksia, kokemuksia ja tunteita eroprosessin eri vaiheisiin, tapahtumiin, tilanteisiin ja ihmissuhteisiin liittyen. Kuvaan tutkimuksessa myös lasten toimijuutta erotilanteessa tätä tarkoitusta varten laatimani toimintaroolimallin avulla. Tarkastelen lasten kokemuksia ja toimintaa erotilanteessa myös vanhemmuuden peilinä, jolloin kuvaan sitä, miten vanhemmat hoitivat heille erotilanteessa kuuluvat tehtävät ja velvollisuudet. Käsittelen tutkimuksessa myös lasten haastattelemiseen liittyviä kysymyksiä. Tutkimusraportti sisältää perinteisen tieteellisen tekstin lisäksi toisella tasolla kulkevia tekstejä, joiden kautta vanhempien erot liittyvät laajempiin ihmisenä olemisen kysymyksiin.
Aikaisemmat tutkimukset, joissa on haastateltu vanhempien eron kokeneita lapsia, kulkevat keskustelukumppanina läpi tutkimusraportin. Näen vanhempien erotilanteet arkielämän kriisitilanteina ja lapsuuden monikerroksisena ilmiönä ja vanhemmuuden peilinä. Hahmottelin aikaisemman tutkimuksen ja oman aineistoni pohjalta kolmiosaisen jäsennyksen vanhempien eroprosessin tapahtumille: eroon havahtuminen, eron tuomat muutokset lasten elämässä ja elämän asettuminen eron jälkeen sekä ero nykyisenä elämäntilanteena. Olen jäsentänyt tutkimusaineistoni näiden ja Tunteet vanhempien erotilanteessa otsikoiden alle.
Tein lasten haastattelut puolistrukturoituna teemahaastatteluna ja haastattelun apuvälineinä käytin Persona-kortteja ja jäävuoripiirustusta. Tutkielmani aineisto muodostuu seitsemästä 10–14-vuotiaan lapsen haastattelusta, perhekartoista ja jäävuoripiirustuksista sekä haastatteluhavainnoista.
Tutkimuksen kautta syntyvä kuva eri lasten tilanteisiin ja kokemuksiin on moninainen. Toimintarooliluokituksen avulla saatiin näkyväksi lasten toimijuutta erotilanteessa. Näkyväksi tuli muun muassa se, miten ja minkälaisissa tilanteissa lapset ottivat puheeksi vanhempien kanssa heille tärkeitä asioita kuin myös se, minkälaisten asioiden kohdalla lapset jättivät kertomatta vanhemmille omista toiveistaan ja tarpeistaan. Lasten kertomukset heijastivat myös vanhempien toimintaa erotilanteessa ja niiden kautta piirtyivät näkyväksi tilanteet, joissa vanhemmat hoitivat heille kuuluvia tehtäviä ja velvoitteita, kuin myös ne tilanteet, joissa vanhemmille kuuluvia tehtäviä ja velvoitteita jäi hoitamatta. Lasten kertomukset vanhempien erosta prosessin ja nykyisen elämäntilanteen näkökulmista olivat erotettavissa toisistaan. Nykyisen elämäntilanteen näkökulmasta lapset olivat useimmiten saaneet etäisyyttä erotapahtumiin. Tämä näkökulma nosti esille kertomuksista kirkkaita sävyjä, iloa ja valoa, mutta se osoitti myös ne kertomusten kohdat, joissa vanhempien eroprosessi oli vielä keskeneräinen.
Asiasanat: avioero, avioerolapset, haastattelut ja itsetuntemus
Aikaisemmat tutkimukset, joissa on haastateltu vanhempien eron kokeneita lapsia, kulkevat keskustelukumppanina läpi tutkimusraportin. Näen vanhempien erotilanteet arkielämän kriisitilanteina ja lapsuuden monikerroksisena ilmiönä ja vanhemmuuden peilinä. Hahmottelin aikaisemman tutkimuksen ja oman aineistoni pohjalta kolmiosaisen jäsennyksen vanhempien eroprosessin tapahtumille: eroon havahtuminen, eron tuomat muutokset lasten elämässä ja elämän asettuminen eron jälkeen sekä ero nykyisenä elämäntilanteena. Olen jäsentänyt tutkimusaineistoni näiden ja Tunteet vanhempien erotilanteessa otsikoiden alle.
Tein lasten haastattelut puolistrukturoituna teemahaastatteluna ja haastattelun apuvälineinä käytin Persona-kortteja ja jäävuoripiirustusta. Tutkielmani aineisto muodostuu seitsemästä 10–14-vuotiaan lapsen haastattelusta, perhekartoista ja jäävuoripiirustuksista sekä haastatteluhavainnoista.
Tutkimuksen kautta syntyvä kuva eri lasten tilanteisiin ja kokemuksiin on moninainen. Toimintarooliluokituksen avulla saatiin näkyväksi lasten toimijuutta erotilanteessa. Näkyväksi tuli muun muassa se, miten ja minkälaisissa tilanteissa lapset ottivat puheeksi vanhempien kanssa heille tärkeitä asioita kuin myös se, minkälaisten asioiden kohdalla lapset jättivät kertomatta vanhemmille omista toiveistaan ja tarpeistaan. Lasten kertomukset heijastivat myös vanhempien toimintaa erotilanteessa ja niiden kautta piirtyivät näkyväksi tilanteet, joissa vanhemmat hoitivat heille kuuluvia tehtäviä ja velvoitteita, kuin myös ne tilanteet, joissa vanhemmille kuuluvia tehtäviä ja velvoitteita jäi hoitamatta. Lasten kertomukset vanhempien erosta prosessin ja nykyisen elämäntilanteen näkökulmista olivat erotettavissa toisistaan. Nykyisen elämäntilanteen näkökulmasta lapset olivat useimmiten saaneet etäisyyttä erotapahtumiin. Tämä näkökulma nosti esille kertomuksista kirkkaita sävyjä, iloa ja valoa, mutta se osoitti myös ne kertomusten kohdat, joissa vanhempien eroprosessi oli vielä keskeneräinen.
Asiasanat: avioero, avioerolapset, haastattelut ja itsetuntemus