POHJOIS-SAVON POLIISILAITOS MAAKUNNALLISENA KEHITTÄMISVISIONA - Organisaatioteoreettinen tutkimus poliisitoimintojen tehokkaaksi järjestämiseksi Pohjois-Savon alueella
KORTELAINEN, ILPO (2007)
2007
Hallintotiede, turvallisuushallinto - Administrative Science, Security Administration Pr
Kauppa- ja hallintotieteiden tiedekunta - Faculty of Economics and Administration
This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Hyväksymispäivämäärä
2007-10-08
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/urn:nbn:fi:uta-1-17289
https://urn.fi/urn:nbn:fi:uta-1-17289
Tiivistelmä
Yhteiskunnalliset tehokkuusvaatimukset yhdessä väestön ikääntymisen ja sisäisen muuttoliikkeen kanssa ovat saaneet poliisissakin aikaan samanlaisen hallinnon keskittämisaallon ja toimintojen arviointiprosessin kuin kuntasektorilla, palo- ja pelastustoimessa, oikeuslaitoksessa, syyttäjävirastossa sekä monissa muissa valtionhallinnon virastoissa. Poliisiorganisaatioon liittyy paljon paikallis- ja valtakunnan tason poliittista intohimoa ja sen vuoksi organisaation muuttaminen on erittäin vaikeaa. Kihlakuntauudistus vuonna 1996 jäi edellä kerrotuista syistä torsoksi ja nyt on käynnissä uusi yritys toiminnan järkiperäistämiseksi.
Onko meillä vara ylläpitää päällekkäisiä toimintoja ja rinnakkaisia organisaatioita vai olisiko kaikkien poliisien parempi toimia yhden johdon alaisuudessa. Mitä sanovat organisaatioteoriat, vieläkö byrokratiateoria voi vastata ajan haasteisiin? Mitä sanovat asiantuntijat ja mitä mieltä ovat muutoksen polttopisteessä olevat etulinjan työntekijät. Tutkimus etsii vastausta kysymykseen, millainen on poliisin optimaalinen organisaatiorakenne Pohjois-Savon alueella, jotta se voisi toimia mahdollisimman tehokkaasti vastaten silti kansalaisten yhdenvertaisuuden esittämään alueellisen eriarvoisuuden haasteeseen.
Olen päätynyt tutkimuksessani ns. maakunnalliseen malliin jolloin poliisilaitoksella on kyky itsenäiseen poliisitoimintaan, painopisteajatteluun ja riittävään erikoistumiseen perustoiminnan siitä kärsimättä. Riittävä koko ja yhden johdon alla toimiminen takaavat joustavan resurssien siirtelyn ja päällekkäisyyksien purkamisen ilman aikaa ja vaivaa vievää yhteistoiminnasta sopimista, joka hyvistä periaatteistaan huolimatta voi vesittyä päällikkötason huonoihin henkilökemioihin. Poliisitoiminta ei voi perustua vapaaehtoiseen yhteistoimintaan. Yhteistoiminta on saatava pelaamaan joka puolella eikä ainoastaan siellä, missä päälliköt ovat samanhenkisiä. Yhdessä suuremmassa organi-saatiossa toimiminen poistaa myös ns. hiekkalaatikkoilmiön eli jokainen huolehtii aina ensin omista tulostavoitteistaan ajattelematta kokonaishyvää. Vaikka jokainen pystyisi omalla tahollaan sata prosenttiseen suoritukseen, voi kokonaisedusta toteutua vain 90 prosenttia. Tehokkuuden vastapainona tulee huomioonotettavaksi yhdenvertaisuuden vaatimus. Edellä kuvatulla organisaatiolla päästään parhaaseen lopputulokseen myös yhdenvertaisuuden toteutumisen kannalta.
Avainsanat: Organisaatio, organisaatioteoria, poliisi
Onko meillä vara ylläpitää päällekkäisiä toimintoja ja rinnakkaisia organisaatioita vai olisiko kaikkien poliisien parempi toimia yhden johdon alaisuudessa. Mitä sanovat organisaatioteoriat, vieläkö byrokratiateoria voi vastata ajan haasteisiin? Mitä sanovat asiantuntijat ja mitä mieltä ovat muutoksen polttopisteessä olevat etulinjan työntekijät. Tutkimus etsii vastausta kysymykseen, millainen on poliisin optimaalinen organisaatiorakenne Pohjois-Savon alueella, jotta se voisi toimia mahdollisimman tehokkaasti vastaten silti kansalaisten yhdenvertaisuuden esittämään alueellisen eriarvoisuuden haasteeseen.
Olen päätynyt tutkimuksessani ns. maakunnalliseen malliin jolloin poliisilaitoksella on kyky itsenäiseen poliisitoimintaan, painopisteajatteluun ja riittävään erikoistumiseen perustoiminnan siitä kärsimättä. Riittävä koko ja yhden johdon alla toimiminen takaavat joustavan resurssien siirtelyn ja päällekkäisyyksien purkamisen ilman aikaa ja vaivaa vievää yhteistoiminnasta sopimista, joka hyvistä periaatteistaan huolimatta voi vesittyä päällikkötason huonoihin henkilökemioihin. Poliisitoiminta ei voi perustua vapaaehtoiseen yhteistoimintaan. Yhteistoiminta on saatava pelaamaan joka puolella eikä ainoastaan siellä, missä päälliköt ovat samanhenkisiä. Yhdessä suuremmassa organi-saatiossa toimiminen poistaa myös ns. hiekkalaatikkoilmiön eli jokainen huolehtii aina ensin omista tulostavoitteistaan ajattelematta kokonaishyvää. Vaikka jokainen pystyisi omalla tahollaan sata prosenttiseen suoritukseen, voi kokonaisedusta toteutua vain 90 prosenttia. Tehokkuuden vastapainona tulee huomioonotettavaksi yhdenvertaisuuden vaatimus. Edellä kuvatulla organisaatiolla päästään parhaaseen lopputulokseen myös yhdenvertaisuuden toteutumisen kannalta.
Avainsanat: Organisaatio, organisaatioteoria, poliisi