Kauhistuttava lintuinfluenssa : Lintuinfluenssan saama mediahuomio ja uutisten puhujarakenne Aamulehdessä 1.6.2005-30.12.2005
LEHTINEN, LAURA (2007)
2007
Tiedotusoppi - Journalism and Mass Communication
Yhteiskuntatieteellinen tiedekunta - Faculty of Social Sciences
This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Hyväksymispäivämäärä
2007-10-01
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/urn:nbn:fi:uta-1-17272
https://urn.fi/urn:nbn:fi:uta-1-17272
Tiivistelmä
Tässä pro gradu -tutkielmassa tarkastelen Aamulehden lintuinfluenssaa käsitteleviä uutisia ajalta 1.6.2005-30.12.2005. Aamulehdessä tuona aikana ilmestyneet yhteensä 58 lintuinfluenssa-aiheista uutista muodostavat tutkimuksen aineiston. Lintuinfluenssa saavutti varsin suuren huomion suomalaisessa sanomalehdessä aikana, jolloin tautia ei Suomesta tavattu ja muualta Euroopastakin raportoitiin vain muutamista sairastuneista linnuista. Ihmisistä ei lintuinfluenssavirusta Euroopassa tavattu lainkaan tutkimuksen tarkastelujaksolla.
Työn empiirinen analyysi koostuu kahdesta osasta. Ensin tarkastelen lintuinfluenssauutisissa puhuvia toimijoita. Kiinnostus kohdistuu siihen, millaiset toimijat näissä uutisissa pääsevät ääneen ja kuinka paljon. Toisessa empiirisen analyysin osassa lähtökohta on tutkia lintuinfluenssan Aamulehdessä saamaa huomiota, sen nousua ja hiipumista puolen vuoden ajanjaksolla. Tässä olen käyttänyt hyväkseni Anthony Downsin kehittämää julkisuuden huomiosyklimallia. Tutkin myös lintuinfluenssauutisten puhujarakenteita. Näiden tutkimisessa hyödynnän erityisesti Esa Reunasen kehittelemää puhujarakenteen analyysin mallia.
Aamulehti kiinnitti vielä kesällä 2005 varsin vähän huomiota lintuinfluenssaan. Syksyä kohden lintuinfluenssan saama huomio lehdessä kasvoi kasvamistaan, loppuakseen töksähtäen ennen vuodenvaihdetta. Uutisointi noudatti yllättävänkin tarkasti Downsin huomiosyklimallia. Itse taudin eteneminen tai vaarallisuus ihmisille ei näyttänyt vaikuttavan uutisten määrään tai sisältöön. Suuren puhevallan uutisissa saivat lääketieteen asiantuntijat, jotka raportoivat milloin lääketilanteesta, milloin lintuinfluenssan etenemisestä. Usein toimijoiden puheet olivat keskenään ristiriitaisia, mikä jäi uutisissa varsinaisesti käsittelemättä. Puhujarakenteen analyysi mahdollisti uutisten toimijoiden ja uutisvälineen oman puheen erottelemisen toisistaan sekä paljasti Aamulehden uutisoinnissaan käyttämiä esitysstrategioita, kuten vastuunkiertoa.
Aamulehden tapa kertoa lintuinfluenssasta oli omiaan herättämään kysymyksiä journalismin vastuusta. Mahdollisuus maailmanlaajuisen lintuinfluenssaepidemian eli pandemian syntyyn ei ole vielä kaksi vuotta lehden lintuinfluenssakohun jälkeen hävinnyt mihinkään. Yhtäältä etuajassa aloitettu uutispaniikki voi viedä yleisön kahteen suuntaan: kasvaneeseen tietoisuuteen mahdollisesta uhkasta tai toisaalta totaaliseen kyllästymiseen, joka estää huomioimasta enää koko aihetta. Siihen, ettei yleisö kallistu täysin jälkimmäiseen, voidaan vaikuttaa juuri asian oikein ajoitetulla sekä sisällöltään maltillisella käsittelyllä. Lintuinfluenssauutisoinnissa ehkä tiedostamattakin käytetyt journalistiset keinot tunnistamalla voidaan siis parantaa myös muista tulevista uhkista uutisointia.
Työn empiirinen analyysi koostuu kahdesta osasta. Ensin tarkastelen lintuinfluenssauutisissa puhuvia toimijoita. Kiinnostus kohdistuu siihen, millaiset toimijat näissä uutisissa pääsevät ääneen ja kuinka paljon. Toisessa empiirisen analyysin osassa lähtökohta on tutkia lintuinfluenssan Aamulehdessä saamaa huomiota, sen nousua ja hiipumista puolen vuoden ajanjaksolla. Tässä olen käyttänyt hyväkseni Anthony Downsin kehittämää julkisuuden huomiosyklimallia. Tutkin myös lintuinfluenssauutisten puhujarakenteita. Näiden tutkimisessa hyödynnän erityisesti Esa Reunasen kehittelemää puhujarakenteen analyysin mallia.
Aamulehti kiinnitti vielä kesällä 2005 varsin vähän huomiota lintuinfluenssaan. Syksyä kohden lintuinfluenssan saama huomio lehdessä kasvoi kasvamistaan, loppuakseen töksähtäen ennen vuodenvaihdetta. Uutisointi noudatti yllättävänkin tarkasti Downsin huomiosyklimallia. Itse taudin eteneminen tai vaarallisuus ihmisille ei näyttänyt vaikuttavan uutisten määrään tai sisältöön. Suuren puhevallan uutisissa saivat lääketieteen asiantuntijat, jotka raportoivat milloin lääketilanteesta, milloin lintuinfluenssan etenemisestä. Usein toimijoiden puheet olivat keskenään ristiriitaisia, mikä jäi uutisissa varsinaisesti käsittelemättä. Puhujarakenteen analyysi mahdollisti uutisten toimijoiden ja uutisvälineen oman puheen erottelemisen toisistaan sekä paljasti Aamulehden uutisoinnissaan käyttämiä esitysstrategioita, kuten vastuunkiertoa.
Aamulehden tapa kertoa lintuinfluenssasta oli omiaan herättämään kysymyksiä journalismin vastuusta. Mahdollisuus maailmanlaajuisen lintuinfluenssaepidemian eli pandemian syntyyn ei ole vielä kaksi vuotta lehden lintuinfluenssakohun jälkeen hävinnyt mihinkään. Yhtäältä etuajassa aloitettu uutispaniikki voi viedä yleisön kahteen suuntaan: kasvaneeseen tietoisuuteen mahdollisesta uhkasta tai toisaalta totaaliseen kyllästymiseen, joka estää huomioimasta enää koko aihetta. Siihen, ettei yleisö kallistu täysin jälkimmäiseen, voidaan vaikuttaa juuri asian oikein ajoitetulla sekä sisällöltään maltillisella käsittelyllä. Lintuinfluenssauutisoinnissa ehkä tiedostamattakin käytetyt journalistiset keinot tunnistamalla voidaan siis parantaa myös muista tulevista uhkista uutisointia.