Osastonhoitajan tehtävät ja yksilövastuinen hoitotyö

Abstract

Osastonhoitajan roolia pidetään merkittävänä toteutettaessa yksilövastuista hoitotyötä. Osastonhoitajan tehtävistä ja roolista yksilövastuisen hoitotyön näkökulmasta on kuitenkin vähän tutkittua tietoa.

Tutkielman tarkoituksena oli kuvata, mitkä ovat osastonhoitajan tehtävät yksilövastuista hoitotyötä toteuttavassa yksikössä hoitohenkilökunnan ja lähiesimiesten näkökulmasta, miten osastonhoitaja voi toiminnallaan tukea omahoitajuutta ja missä asioissa lähiesimiehet kokevat tarvitsevansa lisää koulutusta.

Tutkimuksen kohdejoukon muodostivat Tampereen yliopistollisen sairaalan toimialueiden yksi ja neljä sekä neurologian ja kuntoutuksen yksikön vuodeosastojen hoitohenkilökunta ja lähiesimiehet. Tutkimusaineisto kerättiin kyselylomakkeella, joka sisälsi vastaajien taustatietoja kartoittavia kysymyksiä, Likert-tyyppisiä väittämiä koskien osastonhoitajan tehtäviä sekä kaksi avointa kysymystä tammi-helmikuussa 2007. Vastausprosentti oli 60. Tutkimusaineisto analysoitiin tilastollisesti Tixel- ja SPSS- tilasto-ohjelmien avulla tarkastelemalla frekvenssi- ja prosenttijakaumia sekä ryhmien välisiä eroja taustamuuttujien ja summamuuttujien välillä ristiintaulukoinnilla, χ² ­testillä, Mann-Whitneyn U ­testillä, Kruskall­Wallisin ­testillä. Avointen kysymysten vastaukset analysoitiin sisällön erittelyllä.

Tulosten mukaan osastonhoitajan tärkeimmät tehtävät olivat tiedottaminen ja keskustelun ylläpitäminen sekä vastuu työilmapiiristä ja osaston edustaminen. Vähiten tärkeitä tehtäviä olivat hoitotyöhön osallistuminen, vastuu omahoitajuuden toteutumisesta ja tutkimusmyönteisyys. Lähiesimiehet arvioivat lähes kaikki tehtävät tärkeämmiksi kuin hoitohenkilökunta, hoitohenkilökunta arvioi hoitotyöhön osallistumisen tärkeämmäksi kuin lähiesimiehet. Tilastollisesti merkitsevästi tärkeämmäksi lähiesimiehet arvioivat osastonhoitajan vastuun omahoitajuuden toteutumisesta ja tutkimusmyönteisyyden ja tilastollisesti melkein merkitsevästi tärkeämmäksi keskustelun ylläpitämisen. Hoitohenkilökunta arvioi hoitotyöhön osallistumisen ja vastuun työnohjauksesta tilastollisesti melkein merkitsevästi tärkeämmäksi kuin lähiesimiehet. Osastonhoitajan keinoja tukea omahoitajuutta olivat hoitohenkilökunnan mukaan henkilöstöhallinto, erityisesti henkilöstöresursseista huolehtiminen, vastuu omahoitajuuden toteutumisesta, kehittäminen, keskustelun ylläpitäminen, hoitotyöhön osallistuminen sekä aito läsnäolo. Lähiesimiehet kokivat tarvitsevansa eniten lisäkoulutusta esimiestaidoissa, henkilöstö- ja konfliktijohtamisessa sekä talousjohtamisessa.

Johtopäätöksenä voidaan todeta, että osastonhoitajien tulisi entistä enemmän irrottautua hoitotyön johtajiksi ja kehittää tiedottamista. Osastonhoitajien koulutuksessa tulisi panostaa henkilöstöjohtamiseen ja toisaalta tutkimusmyönteisyyden ja tutkimustaitojen kehittämiseen, jotta näyttöön perustuva hoitotyö edistyisi.

Avainsanat: osastonhoitaja, tehtävät, johtaminen, yksilövastuinen hoitotyö, omahoitajuus