Näkemyksiä elämänhallinnan tukemisesta koulutuksen avulla : kouluttajien ja opettajien kokemukset työskentelystä turvapaikanhakijoiden kanssa
VILJAKAINEN, TIIA (2007)
VILJAKAINEN, TIIA
2007
Kasvatustiede - Education
Kasvatustieteiden tiedekunta - Faculty of Education
This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Hyväksymispäivämäärä
2007-08-08
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/urn:nbn:fi:uta-1-17207
https://urn.fi/urn:nbn:fi:uta-1-17207
Tiivistelmä
Pro gradu -tutkielman tarkoituksena on ollut selvittää opettajina sekä kouluttajina toimivien henkilöiden näkemyksiä ja kokemuksia työskentelystä turvapaikanhakijoiden kanssa. Tutkimusaluetta lähestyttiin kahden teeman kautta, joita ovat 1) turvapaikanhakijoiden elämänhallinta ja sen tukeminen koulutuksen avulla sekä 2) monikulttuurisen työn olemus ja vaatimukset. Tutkimuksen teoria käsittelee siis molempia teemoja elämänhallintaa ja sen tukemista turvapaikanhakijoiden kohdalla sekä monikulttuurisuutta opettajan työssä. Tutkimus on laadullinen ja tutkimusaineisto koostuu yhdeksästä teemahaastattelusta. Aihe liittyy Suomessa toimivaan Becoming More Visible -projektiin, jonka yhteyksien kautta aineisto kerättiin keväällä 2006. Projektin puitteissa on järjestetty koulutuksia sekä myös tuettu eri tahoja koulutusten ja muun toiminnan järjestämisessä turvapaikanhakijoille.
Tutkimuksessa ilmeni, että opettajat ja kouluttajat näkevät turvapaikanhakijoiden elämänhallinnan liittyvän keskeisesti arkielämän hallintaan, kuten arjen sujuvuuteen Suomessa pakolaisuudesta huolimatta. Tärkeänä pidettiin lisäksi oman kulttuurin säilyttämistä sekä suomalaisuuden ymmärtämistä. Toisaalta kielitaidon merkitys yhtenä arjen taitona korostui, mikä on ilmennyt myös aiemmassa tutkimuksessa. Elämänhallintaa koossapitävinä asioina nähtiin toiminnat, jotka pitävät yllä arkirutiineja sekä luovat turvallisuuden tunnetta. Koulutukset nähtiin osaltaan tukemassa turvapaikanhakijoiden elämänhallintaa. Toisaalta opettajat suhtautuivat kriittisesti omiin vaikutusmahdollisuuksiinsa ja näkivät elämänhallinnan kokonaisuutena koostuvan monista osa-alueista.
Koulutuksilla on siis vain rajalliset mahdollisuudet tukea elämänhallintaa, mutta toisaalta koulutusten anti on ollut hyvää. Opettajat ja kouluttajat kokevat, että säännöllisen toiminnan kautta turvapaikanhakijalla on mahdollisuus luoda tärkeitä sosiaalisia kontakteja toisiinsa ja myös suomalaisiin sekä saada tukea sopeutumisessa Suomeen. Parhaimmillaan koulutus voi edellisten lisäksi tarjota hetkellistä helpotusta arkeen sekä mahdollistaa suomen kielen ja kulttuurin oppimisen ja siten auttaa kotoutumisen alkuvaiheessa. Turvapaikanhakijoiden elämänhallinnan haittatekijöiksi kuvattiin pakolaisuuteen liittyvien traumojen käsittely ja mahdolliset sairaudet. Lisäksi tilapäinen B-lupa nähtiin ongelmallisena turvapaikanhakijoiden elämänhallinnalle sekä kokemukselle oikeudenmukaisuudesta suhteessa toisiinsa. Tietämättömyys tulevaisuudesta varjostaa turvapaikanhakijoiden elämänhallintaa ja asettaa haasteita myös tukitoimille.
Monikulttuurisen työn näkökulmasta opettajat ja kouluttajat kokivat haasteellisena työn moninaisuuden, joka tarkoittaa lähinnä kursseille osallistuvien heterogeenisyyttä niin koulutus-, kieli- kuin myös kulttuuritaustoiltaan. Monikulttuurisuuden merkitystä ei kuitenkaan opettajien keskuudessa haluttu korostaa, sillä heidän näkemyksensä mukaan se on vain yksi työn osa-alueista. Lähinnä opettajat korostaisivat työn luonnetta ihmissuhdetyönä. Omat kokemukset monikulttuurisuudesta nousivat keskeisesti esiin opettajien taustoissa. Nämä omakohtaiset kokemukset olivat merkittävä osa opettajan monikulttuurista ammattitaitoa tämän tutkimuksen valossa.
Käytännön työssä opettajat ja kouluttajat halusivat selkeästi pitäytyä omassa roolissaan opettajana, eikä heidän työnsä siten vastaa sosiaalityötä tai psykologisia palveluja. He kokivat kuitenkin riittämättömyyttä, mikäli kokivat ammattitaitonsa puutteelliseksi haastavien tilanteiden ja oppilaiden kohdalla. Työ nähtiin myös paikoin vaativana ja vastuullisena, sillä turvapaikanhakijoiden taustoihin liittyi paljon seikkoja, joista opettajilla ei itsellään ollut tietoa. Tietoisuus turvapaikanhakijoista erityisenä ryhmänä oli kuitenkin opettajien keskuudessa hyvä, vaikkakin yksittäisten henkilöiden taustat saattoivat jäädä vain arvailujen varaan. Lisäksi opettajat näkivät myös oman jaksamisensa kannalta tärkeänä, että he tietäisivät vain välttämättömät asiat oppilaidensa elämänhistoriasta. Suhtautuminen oppilaisiin näyttäytyi siis ammatillisena, mutta kuitenkin sensitiivisenä suhteessa heidän menneisyyteensä.
Tässä tutkimuksessa ilmeni, että turvapaikanhakijoille järjestettävä toiminta on haastavaa nimenomaan kohdejoukon heterogeenisyyden vuoksi. Pakolaisuus saattaa olla ainoa yhdistävä tekijä. Tämä asettaa paineita tukitoimille, sillä niiden tulisi olla yksilöityjä kohtaamaan todellisia tarpeita. Käytännössä yksilöiminen on kuitenkin hankalaa ja toisaalta turvapaikanhakuun liittyy myös paljon sellaista, joka yhdistää myös erilaisista taustoista tulevia.
Asiasanat: turvapaikanhakija, pakolaisuus, elämänhallinta, koulutus, maahanmuuttajatyö, monikulttuurisuus, monikulttuurinen opettajuus.
Tutkimuksessa ilmeni, että opettajat ja kouluttajat näkevät turvapaikanhakijoiden elämänhallinnan liittyvän keskeisesti arkielämän hallintaan, kuten arjen sujuvuuteen Suomessa pakolaisuudesta huolimatta. Tärkeänä pidettiin lisäksi oman kulttuurin säilyttämistä sekä suomalaisuuden ymmärtämistä. Toisaalta kielitaidon merkitys yhtenä arjen taitona korostui, mikä on ilmennyt myös aiemmassa tutkimuksessa. Elämänhallintaa koossapitävinä asioina nähtiin toiminnat, jotka pitävät yllä arkirutiineja sekä luovat turvallisuuden tunnetta. Koulutukset nähtiin osaltaan tukemassa turvapaikanhakijoiden elämänhallintaa. Toisaalta opettajat suhtautuivat kriittisesti omiin vaikutusmahdollisuuksiinsa ja näkivät elämänhallinnan kokonaisuutena koostuvan monista osa-alueista.
Koulutuksilla on siis vain rajalliset mahdollisuudet tukea elämänhallintaa, mutta toisaalta koulutusten anti on ollut hyvää. Opettajat ja kouluttajat kokevat, että säännöllisen toiminnan kautta turvapaikanhakijalla on mahdollisuus luoda tärkeitä sosiaalisia kontakteja toisiinsa ja myös suomalaisiin sekä saada tukea sopeutumisessa Suomeen. Parhaimmillaan koulutus voi edellisten lisäksi tarjota hetkellistä helpotusta arkeen sekä mahdollistaa suomen kielen ja kulttuurin oppimisen ja siten auttaa kotoutumisen alkuvaiheessa. Turvapaikanhakijoiden elämänhallinnan haittatekijöiksi kuvattiin pakolaisuuteen liittyvien traumojen käsittely ja mahdolliset sairaudet. Lisäksi tilapäinen B-lupa nähtiin ongelmallisena turvapaikanhakijoiden elämänhallinnalle sekä kokemukselle oikeudenmukaisuudesta suhteessa toisiinsa. Tietämättömyys tulevaisuudesta varjostaa turvapaikanhakijoiden elämänhallintaa ja asettaa haasteita myös tukitoimille.
Monikulttuurisen työn näkökulmasta opettajat ja kouluttajat kokivat haasteellisena työn moninaisuuden, joka tarkoittaa lähinnä kursseille osallistuvien heterogeenisyyttä niin koulutus-, kieli- kuin myös kulttuuritaustoiltaan. Monikulttuurisuuden merkitystä ei kuitenkaan opettajien keskuudessa haluttu korostaa, sillä heidän näkemyksensä mukaan se on vain yksi työn osa-alueista. Lähinnä opettajat korostaisivat työn luonnetta ihmissuhdetyönä. Omat kokemukset monikulttuurisuudesta nousivat keskeisesti esiin opettajien taustoissa. Nämä omakohtaiset kokemukset olivat merkittävä osa opettajan monikulttuurista ammattitaitoa tämän tutkimuksen valossa.
Käytännön työssä opettajat ja kouluttajat halusivat selkeästi pitäytyä omassa roolissaan opettajana, eikä heidän työnsä siten vastaa sosiaalityötä tai psykologisia palveluja. He kokivat kuitenkin riittämättömyyttä, mikäli kokivat ammattitaitonsa puutteelliseksi haastavien tilanteiden ja oppilaiden kohdalla. Työ nähtiin myös paikoin vaativana ja vastuullisena, sillä turvapaikanhakijoiden taustoihin liittyi paljon seikkoja, joista opettajilla ei itsellään ollut tietoa. Tietoisuus turvapaikanhakijoista erityisenä ryhmänä oli kuitenkin opettajien keskuudessa hyvä, vaikkakin yksittäisten henkilöiden taustat saattoivat jäädä vain arvailujen varaan. Lisäksi opettajat näkivät myös oman jaksamisensa kannalta tärkeänä, että he tietäisivät vain välttämättömät asiat oppilaidensa elämänhistoriasta. Suhtautuminen oppilaisiin näyttäytyi siis ammatillisena, mutta kuitenkin sensitiivisenä suhteessa heidän menneisyyteensä.
Tässä tutkimuksessa ilmeni, että turvapaikanhakijoille järjestettävä toiminta on haastavaa nimenomaan kohdejoukon heterogeenisyyden vuoksi. Pakolaisuus saattaa olla ainoa yhdistävä tekijä. Tämä asettaa paineita tukitoimille, sillä niiden tulisi olla yksilöityjä kohtaamaan todellisia tarpeita. Käytännössä yksilöiminen on kuitenkin hankalaa ja toisaalta turvapaikanhakuun liittyy myös paljon sellaista, joka yhdistää myös erilaisista taustoista tulevia.
Asiasanat: turvapaikanhakija, pakolaisuus, elämänhallinta, koulutus, maahanmuuttajatyö, monikulttuurisuus, monikulttuurinen opettajuus.