Oppilaalle merkityksellisen uskonnonopetuksen rakentuminen alakoulussa
KUUTTI, MIKAEL (2007)
KUUTTI, MIKAEL
2007
Kasvatustiede, luokanopettajan koulutus - Class Teacher Education
Kasvatustieteiden tiedekunta - Faculty of Education
This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Hyväksymispäivämäärä
2007-09-07
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/urn:nbn:fi:uta-1-17203
https://urn.fi/urn:nbn:fi:uta-1-17203
Tiivistelmä
Tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää luokanopettajien näkemyksiä aikaamme vastaavasta, oppilaalle merkityksellisestä ja motivoivasta uskonnonopetuksesta sekä siihen vaikuttavista tekijöistä. Aihetta tutkittiin selvittämällä, millainen käsitys luokanopettajilla on uskonnosta alakoulun oppiaineena, ja miten luokanopettajat näkevät oman roolinsa uskonnonopetuksessa. Lisäksi tutkimuksessa pyrittiin luomaan kuvaa siitä, millaisia haasteita uskonnonopetus kohtaa ajassamme, ja millaista oppilaslähtöisen opetuksen tulisi olla uskonnonopetuksessa luokanopettajien näkemyksien mukaan.
Tutkimus toteutettiin laadullisena tutkimuksena fenomenografisella tutkimusotteella, ja tutkimuksen kohteena olivat alakoulussa uskontoa opettavat luokanopettajat. Tutkimuksen aineisto koostui kuudesta haastattelusta, jotka toteutettiin Hämeenlinnan ympäristössä neljällä eri koululla.
Tutkimus osoitti, että luokanopettajilla on selkiintynyt käsitys siitä, miten rakentaa oppilaalle mielekästä ja merkityksellistä uskonnonopetusta, jolla on yhteys omaan aikaamme sekä sen tapahtumiin ja ilmiöihin. Opettajat pitivät uskontoa tärkeänä mutta haasteellisena aineena, jonka tehtävänä he pitivät ennen kaikkea tiedon jakamisen uskonnollisesta aineksesta sekä sen vaikutuksista kulttuuriimme ja historiaamme. Uskontoa pidettiin myös poikkeavana aineena oppiaineksen hengellisen luonteen takia, joka kuitenkin mahdollisti opettajien mukaan turvallisuuden tunteen välittämisen oppilaille. Oppilaslähtöisyys uskonnonopetuksessa koostui opettajien mukaan oppilaan kokonaiskehityksen, elämänkysymysten ja oppiaineksen oppilaan kokemusmaailmaan sitomisesta. Opetuksessa tuli opettajien mukaan huomioida myös yhteiskunnan ajankohtaiset asiat, joiden hedelmällinen käsittely mahdollistuu usein uskonnon tunneilla. Oman roolinsa uskonnonopetuksessa opettajat määrittelivät merkittäväksi. Opettajan oma kiinnostuneisuus ja maailmankatsomus vaikuttavat vahvasti siihen, miten opettaja uskonnonopetukseen panostaa. Opetuksen toteutumiseen ja laatuun vaikuttavat myös opettajan tiedot oppiaineksesta ja didaktinen osaaminen. Opettajien mukaan oppilaalle merkityksellisen uskonnonopetuksen rakentamisessa on myös tärkeää, että opettaja on tietoinen aikansa ilmiöistä, nuorten trendeistä ja yksittäisen lapsen elämäntilanteesta.
Oppilaalle merkityksellisen ja häntä motivoivan uskonnonopetuksen voidaan todeta koostuvan oppiaineen, oppilaan, opettajan ja aikamme ilmiöiden mielekkäästä vuorovaikutuksesta. Opettaja on se henkilö, jonka tehtävä on rakentaa näistä palasista oppilaan kannalta ehjä ja mielekäs kokonaisuus.
Avainsanat: uskonnonopetus, postmoderni yhteiskunta, kokonaiskehitys, elämänkysymykset, luokanopettaja
Tutkimus toteutettiin laadullisena tutkimuksena fenomenografisella tutkimusotteella, ja tutkimuksen kohteena olivat alakoulussa uskontoa opettavat luokanopettajat. Tutkimuksen aineisto koostui kuudesta haastattelusta, jotka toteutettiin Hämeenlinnan ympäristössä neljällä eri koululla.
Tutkimus osoitti, että luokanopettajilla on selkiintynyt käsitys siitä, miten rakentaa oppilaalle mielekästä ja merkityksellistä uskonnonopetusta, jolla on yhteys omaan aikaamme sekä sen tapahtumiin ja ilmiöihin. Opettajat pitivät uskontoa tärkeänä mutta haasteellisena aineena, jonka tehtävänä he pitivät ennen kaikkea tiedon jakamisen uskonnollisesta aineksesta sekä sen vaikutuksista kulttuuriimme ja historiaamme. Uskontoa pidettiin myös poikkeavana aineena oppiaineksen hengellisen luonteen takia, joka kuitenkin mahdollisti opettajien mukaan turvallisuuden tunteen välittämisen oppilaille. Oppilaslähtöisyys uskonnonopetuksessa koostui opettajien mukaan oppilaan kokonaiskehityksen, elämänkysymysten ja oppiaineksen oppilaan kokemusmaailmaan sitomisesta. Opetuksessa tuli opettajien mukaan huomioida myös yhteiskunnan ajankohtaiset asiat, joiden hedelmällinen käsittely mahdollistuu usein uskonnon tunneilla. Oman roolinsa uskonnonopetuksessa opettajat määrittelivät merkittäväksi. Opettajan oma kiinnostuneisuus ja maailmankatsomus vaikuttavat vahvasti siihen, miten opettaja uskonnonopetukseen panostaa. Opetuksen toteutumiseen ja laatuun vaikuttavat myös opettajan tiedot oppiaineksesta ja didaktinen osaaminen. Opettajien mukaan oppilaalle merkityksellisen uskonnonopetuksen rakentamisessa on myös tärkeää, että opettaja on tietoinen aikansa ilmiöistä, nuorten trendeistä ja yksittäisen lapsen elämäntilanteesta.
Oppilaalle merkityksellisen ja häntä motivoivan uskonnonopetuksen voidaan todeta koostuvan oppiaineen, oppilaan, opettajan ja aikamme ilmiöiden mielekkäästä vuorovaikutuksesta. Opettaja on se henkilö, jonka tehtävä on rakentaa näistä palasista oppilaan kannalta ehjä ja mielekäs kokonaisuus.
Avainsanat: uskonnonopetus, postmoderni yhteiskunta, kokonaiskehitys, elämänkysymykset, luokanopettaja