Kansallisten tieteiden kansainväliset verkostot: Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran ja Suomen Muinaismuistoyhdistyksen julkaisuvaihto 1831 - 1914
LILJA, JOHANNA (2007)
2007
Informaatiotutkimus - Information Studies
This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Hyväksymispäivämäärä
2007-08-23
Julkaisun pysyvä osoite on
http://urn.fi/urn:nbn:fi:uta-1-17198
http://urn.fi/urn:nbn:fi:uta-1-17198
Tiivistelmä
Sivuaineen tutkielma
Tutkimuksessani tarkastelen kahden tieteellisen seuran Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran (SKS) ja Suomen Muinaismuistoyhdistyksen julkaisutoimintaa ja julkaisuvaihtoa vuosina 1831-1914. Nämä seurat edustavat ns. kansallisia tieteitä eli oppialoja, joiden kohteena oli Suomen kieli, kulttuuri ja historia. Tutkittava ajanjakso alkaa SKS:n perustamisesta ja päättyy ensimmäiseen maailmansotaan. Lähtökohtana tutkimukselleni on ollut julkaisujen kaupallisesta ja ei-kaupallisesta jakelusta käyty keskustelu. Pyrin vastaamaan kysymyksiin: miksi vaihtosuhteet perustettiin sen sijaan, että olisi kehitetty kaupallista jakelua? Tavoiteltiinko seurojen kirjastoihin ulkomaista aineistoa vai haluttiinko levittää omia julkaisuja? Oliko vaihto keino lisätä seurojen tieteellistä arvovaltaa? Pyrin selvittämään, edistikö vaihtotoiminta tutkimuksen kansainvälistämistä sekä tarkastelen, käytettiinkö vaihdon kautta saatuja julkaisuja? Aihettani olen hahmottanut verkostoteorian käsitteiden ja mallien kautta. Keskeisiä lähteitä ovat seurojen pöytäkirjat, kirjeenvaihto, tilit ja kirjastoluettelot. Käytän historiantutkimuksen menetelmiä ja vaihtosuhteiden kehityksen tarkastelussa myös tilastollista analyysiä. Vaihtojulkaisujen käyttöä olen tutkinut lähdeanalyysin avulla.
Tutkimus osoitti, että mahdollisuuksia tieteellisten julkaisujen kansainväliseen kaupalliseen välitykseen oli jo 1800-luvulla, mutta käytännössä myymällä oli vaikea saada julkaisuille kovin laajaa levikkiä. Suomen Muinaismuistoyhdistykselle vaihtotoiminta muodostui tärkeimmäksi kanavaksi levittää julkaisuja ulkomaille. Pääasiassa vaihtokumppanit valittiin niiden julkaisujen perusteella, sillä oli tärkeää saada ulkomaisia lehtiä Suomeen. SKS puolestaan suhtautui varauksellisesti julkaisuvaihtoon ja teki ajanjakson aikana vain muutamia vaihtoaloitteita. Ulkomaisten seurojen tekemät aloitteet kuitenkin pääsääntöisesti hyväksyttiin, vaikka aloitteentekijän toimintaa ja julkaisusarjoja ei olisi kovin hyvin tunnettu. SKS:llä vaihtoa tärkeämpään asemaan nousivat kirjeenvaihtajajäsenet, jotka välittivät tietoa seuran julkaisuista kotimaansa lehdissä ja lähettivät Suomeen omia julkaisujaan.
Suomen Muinaismuistoyhdistyksen vaihtotoiminta vaikutti selvästi sen julkaisupolitiikkaan. Julkaisujen tieteellistä tasoa pyrittiin nostamaan ja saksankielisten tekstien osuutta lisäämään. Myös SKS kehitti julkaisujensa tieteellistä arviointia, mutta pitäytyi pääasiassa suomenkielisiin teksteihin. Suomenkielisyys vaikeutti jossain määrin vaihtosuhteiden perustamista, muttei kuitenkaan muodostunut esteeksi kansainväliselle yhteistyölle. Ulkomailta tehtiin Suomeen runsaasti aloitteita: SKS:lle 32 ja Muinaismuistoyhdistykselle 53 vaihtosuhteeseen johtanutta ehdotusta. Suomenkielisten julkaisujen hyväksyminen ulkomailla on osoitus siitä, että vaihtona saatujen lehtien relevanssiin ei aina suhtauduttu kovin kriittisesti. Vaihtosuhteiden määrä oli myös statuskysymys ja varsinkin nuoret seurat tavoittelivat useita vaihtokumppaneita.
Kansallisten tieteenalojen väitöskirjoista tekemäni lähdeanalyysi osoittaa, että suomalaiset viittasivat tiheimmin lähialueilla tai Venäjän suomalais-ugrilaisilla alueilla julkaistuihin sarjoihin. Julkaisuvaihtosuhteiden kautta muodostui verkosto, joka linkitti yhteen saman alan seuroja ja laitoksia ja mahdollisti ulkomaisen lukijakunnan niillekin julkaisuille, joita olisi ollut vaikea myynnin kautta vaikea levittää.
Asiasanat (YSA): julkaisuvaihto; tieteelliset seurat; tieteellinen julkaisutoiminta; verkostot; erikoiskirjastot
Avainsanat: kirjastohistoria; informaatiohistoria
Tutkimuksessani tarkastelen kahden tieteellisen seuran Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran (SKS) ja Suomen Muinaismuistoyhdistyksen julkaisutoimintaa ja julkaisuvaihtoa vuosina 1831-1914. Nämä seurat edustavat ns. kansallisia tieteitä eli oppialoja, joiden kohteena oli Suomen kieli, kulttuuri ja historia. Tutkittava ajanjakso alkaa SKS:n perustamisesta ja päättyy ensimmäiseen maailmansotaan. Lähtökohtana tutkimukselleni on ollut julkaisujen kaupallisesta ja ei-kaupallisesta jakelusta käyty keskustelu. Pyrin vastaamaan kysymyksiin: miksi vaihtosuhteet perustettiin sen sijaan, että olisi kehitetty kaupallista jakelua? Tavoiteltiinko seurojen kirjastoihin ulkomaista aineistoa vai haluttiinko levittää omia julkaisuja? Oliko vaihto keino lisätä seurojen tieteellistä arvovaltaa? Pyrin selvittämään, edistikö vaihtotoiminta tutkimuksen kansainvälistämistä sekä tarkastelen, käytettiinkö vaihdon kautta saatuja julkaisuja? Aihettani olen hahmottanut verkostoteorian käsitteiden ja mallien kautta. Keskeisiä lähteitä ovat seurojen pöytäkirjat, kirjeenvaihto, tilit ja kirjastoluettelot. Käytän historiantutkimuksen menetelmiä ja vaihtosuhteiden kehityksen tarkastelussa myös tilastollista analyysiä. Vaihtojulkaisujen käyttöä olen tutkinut lähdeanalyysin avulla.
Tutkimus osoitti, että mahdollisuuksia tieteellisten julkaisujen kansainväliseen kaupalliseen välitykseen oli jo 1800-luvulla, mutta käytännössä myymällä oli vaikea saada julkaisuille kovin laajaa levikkiä. Suomen Muinaismuistoyhdistykselle vaihtotoiminta muodostui tärkeimmäksi kanavaksi levittää julkaisuja ulkomaille. Pääasiassa vaihtokumppanit valittiin niiden julkaisujen perusteella, sillä oli tärkeää saada ulkomaisia lehtiä Suomeen. SKS puolestaan suhtautui varauksellisesti julkaisuvaihtoon ja teki ajanjakson aikana vain muutamia vaihtoaloitteita. Ulkomaisten seurojen tekemät aloitteet kuitenkin pääsääntöisesti hyväksyttiin, vaikka aloitteentekijän toimintaa ja julkaisusarjoja ei olisi kovin hyvin tunnettu. SKS:llä vaihtoa tärkeämpään asemaan nousivat kirjeenvaihtajajäsenet, jotka välittivät tietoa seuran julkaisuista kotimaansa lehdissä ja lähettivät Suomeen omia julkaisujaan.
Suomen Muinaismuistoyhdistyksen vaihtotoiminta vaikutti selvästi sen julkaisupolitiikkaan. Julkaisujen tieteellistä tasoa pyrittiin nostamaan ja saksankielisten tekstien osuutta lisäämään. Myös SKS kehitti julkaisujensa tieteellistä arviointia, mutta pitäytyi pääasiassa suomenkielisiin teksteihin. Suomenkielisyys vaikeutti jossain määrin vaihtosuhteiden perustamista, muttei kuitenkaan muodostunut esteeksi kansainväliselle yhteistyölle. Ulkomailta tehtiin Suomeen runsaasti aloitteita: SKS:lle 32 ja Muinaismuistoyhdistykselle 53 vaihtosuhteeseen johtanutta ehdotusta. Suomenkielisten julkaisujen hyväksyminen ulkomailla on osoitus siitä, että vaihtona saatujen lehtien relevanssiin ei aina suhtauduttu kovin kriittisesti. Vaihtosuhteiden määrä oli myös statuskysymys ja varsinkin nuoret seurat tavoittelivat useita vaihtokumppaneita.
Kansallisten tieteenalojen väitöskirjoista tekemäni lähdeanalyysi osoittaa, että suomalaiset viittasivat tiheimmin lähialueilla tai Venäjän suomalais-ugrilaisilla alueilla julkaistuihin sarjoihin. Julkaisuvaihtosuhteiden kautta muodostui verkosto, joka linkitti yhteen saman alan seuroja ja laitoksia ja mahdollisti ulkomaisen lukijakunnan niillekin julkaisuille, joita olisi ollut vaikea myynnin kautta vaikea levittää.
Asiasanat (YSA): julkaisuvaihto; tieteelliset seurat; tieteellinen julkaisutoiminta; verkostot; erikoiskirjastot
Avainsanat: kirjastohistoria; informaatiohistoria