Liikkeeseenlaskijan jatkuva tiedonantovelvollisuus jälkimarkkinoilla

Abstract

Arvopaperimarkkinoiden sääntelyn tehtävä on turvata sijoittajien tasapuolinen, yhden-vertainen ja samanaikainen tiedon saanti ja tällä tavoin ehkäistä markkinoilla tapahtuvia väärinkäytöksiä. Sijoittajien luottamus markkinoiden puolueettomuuteen ja tehokkuuteen on edellytys markkinoiden toimivuudelle. Liikkeeseenlaskijan on AML 2:7 §:n mukaan julkistettava kaikki sellaiset päätöksensä ja liikkeeseenlaskijaa tai sen toimintaa koskevat seikat, jotka ovat omiaan olennaisesti vaikuttamaan sen liikkeeseen laskeman arvopaperin kurssikehitykseen. Julkistamisen tulee tapahtua ilman aiheetonta viivytystä sillä tavoin, että tieto on tasapuolisesti kaikkien markkinoilla toimivien sijoittajien saatavilla. Pörssiyhtiön tiedottamispolitiikan tulee pyrkiä johdonmukaisuuteen. Päätös tiedon olennaisuudesta ja julkistamisen tarpeenmukaisuudesta perustuu liikkeeseenlaskijan itse suorittamaan kokonaisvaltaiseen arvioon.

Tutkimusote on oikeusdogmaattinen. Lähdeaineistona merkittävimpiä ovat virallislähteet ja pörssin itsesääntely. Tutkielman tarkoituksena on tarkastella liikkeeseenlaskijan jatkuvan tiedonantovelvollisuuden oikeudellista sääntelyä Suomessa, sen liikkeeseen-laskijalle asettamia vaatimuksia sekä sitä, millä edellytyksin listayhtiön velvollisuus tiedottamiseen syntyy. Jatkuvan tiedonantovelvollisuuden asianmukainen täyttäminen edellyttää liikkeeseenlaskijalta melko monitasoisen sääntelyn huomioon ottamista yhtiön tiedottamiskäytännöissä. Arvopaperimarkkinalain lisäksi yhtiön tulee ottaa huomioon arvopaperipörssin sääntely sekä Rahoitustarkastuksen antamat määräykset ja suositukset. Tutkielmassa tarkastellaan myös uusien EU-direktiivien implementoinnin myötä tulleita muutoksia liikkeeseenlaskijaa velvoittavan jatkuvan tiedonantovelvollisuuden sääntelyssä.

Avainsanat: tiedonantovelvollisuus, sisäpiirintieto, liikkeeseenlaskija,

arvopaperi