Kehittäjäverkoston johtaminen pienellä kaupunkiseudulla. Kehittäjäverkoston johtamisen merkitys ja mahdollisuudet alueen luodessa uusia kehityspolkuja

Abstract

Tutkimus käsittelee pienen kaupunkiseudun kehittäjäverkoston johtamista uusien kehityspolkujen luomiseksi. Tutkimuksen lähtökohtana on käsitys kohdealueesta, Forssan seudusta evolutionaarisesti kehittyvänä alueena. Evolutionaarisen, polkuriippuvaisen kehityksen perustana on oletus ajasta ja tilasta seudun kehitystä mahdollistavina ja rajaavina tekijöinä. Polkuriippuvuus sisältää mahdollisuuden kehityksen lukkiutumisesta tietylle polulle, jolloin alueen kyky sen omista rakenteista lähtevään muutokseen on heikentynyt. Tutkimus etsii vastauksia siihen, millaisia kehityspoluille lukkiuttavia rakenteita ja prosesseja pienen kaupunkiseudun kehittäjäverkostossa on. Lisäksi vastataan siihen, miten kehittäjäverkoston johtamisella voidaan vaikuttaa seudun kehityspolkuihin.

Seudulla olevien rakenteiden ja prosessien tarkastelu on empiirinen. Vastaavasti aikaisempi teoreettinen keskustelu aiheesta painottuu, kun tarkastellaan kehittäjäverkoston johtamisen mahdollisuuksia vaikuttaa seudun kehityspolkuihin. Tutkimuksen empiirinen aineisto kerättiin haastatteluaineistona kevään 2007 aikana. Se koostui seudun keskeisimpien kehittämistoimintaan vaikuttavien organisaatioiden edustajista. Teemahaastattelut analysoitiin laadullisin menetelmin käyttäen tulkintakehyksenä polkuriippuvuuden, lukkiutumien ja verkostojen käsitteitä. Uusien polkujen luomisen mahdollisuuksia tutkitaan hyödyntäen systeemiajattelua ja autopoieesin käsitettä sekä verkostojen johtamista käsitellyttä kirjallisuutta.

Tutkimuksen aineistosta ei voida aukottomasti todentaa alueella olevia lukkiutumia. Sen sijaan, aineistosta on löydettävissä viitteitä lukkiutumien syntymistä edistävistä prosesseista. Lisäksi seudun kehittäjäverkostossa on piirteitä, jotka saattavat olla lukkiutumien lähteitä. Empiirisen tarkastelun merkittävimmät löydökset hahmottivat kuvaa pienestä kaupunkiseudusta, jonka kehittäjäverkoston toiminta perustuu vahvoihin henkilösuhteisiin ja oletukseen ennustavasti etenevästä kehityksestä. Seutua ei pidetty kovin avoimena uusille ihmisille tai ajatuksille, vaikkakin niiden koettiin olevan tärkeitä kehittämiselle. Kehittäjäverkoston toimintaa helpottavat vakiintuneet säännöt ja käytännöt. Tosin vakiintuneet toimintatavat voivat rajata kehittämisajatuksia ja heikentää alueen reagointiherkkyyttä.

Vaikka ympäristön muutoksiin ei ole pakko reagoida, niitä ei voi jättää huomioimatta. Uusia polkuja pitää pyrkiä luomaan sisäsyntyisesti alueella. Kehittäjäverkoston johtamisella voidaan edistää alueen kykyä uutta luoviin prosesseihin epäsuorasti vaikuttamalla. Pienellä kaupunkiseudulla yksilöillä voi olla suhteessa suurempi vaikutus. Haasteena kehittämiselle on muutoksen kipinöiden synnyttäminen. Siihen voidaan vastata mm. monimuotoisuutta lisäämällä ja epävarmuuden sietokykyä kehittämällä. Muutoksen saaminen koko alueen kattavaksi on helpompaa, kun verkoston osat ovat tiiviissä vuorovaikutuksessa keskenään.

Avainsanat: aluekehitys, johtaminen, verkostot