Aapiskukko kertoo meidät ja muut. Yhteisödiskurssit suomalaisaapisissa 1970-luvulta 2000-luvulle
KOKKO, SATU (2006)
Tässä tietueessa ei ole kokotekstiä saatavilla Treposta, ainoastaan metadata.
KOKKO, SATU
2006
Suomen kirjallisuus - Finnish Literature
Humanistinen tiedekunta - Faculty of Humanities
Hyväksymispäivämäärä
2006-11-20Tiivistelmä
Tutkielmassa tarkastellaan Suomessa 1970-, 1980-, 1990- ja 2000-luvulla julkaistujen suomenkielisten aapisten yhteisöjen kuvaamisen tapoja diskurssianalyysin näkökulmasta. Aineistona on 18 peruskoulun opetuskäyttöön tarkoitettua aapista. Lisäksi tarkastellaan tutkimuskohteena olevien aapisten aikana voimassa olleita Peruskoulun opetussuunnitelman perusteita ja vertaillaan näiden arvopohjan ja aapisten yhteisödiskursseja. Tarkasteltavat opetussuunnitelmat ovat vuosilta 1970, 1985, 1994 ja 2004.
Tarkastelun taustalla on sosiaalisen konstruktionismin tapa nähdä yhteisöt mielikuvin luotuina kokonaisuuksina, joita pidetään yllä yhteisön jäsenten tunnistamia symboleita ja määritelmiä toistamalla. Tutkielmassa kielen ei katsota kuvaavan maailmaa vaan synnyttävän sitä. Aapisten diskurssianalyysin painopiste on erilaisten merkitysjärjestelmien hahmottamisen ja tarkastelun lisäksi niiden purkamisessa. Aapisen asema fiktiivisiä kertomuksia sisältävänä, lukemiseen johdattavana, ensimmäisen luokan oppikirjana korostaa teoksen roolia yhteiskuntaan sosiaalistamisen välineenä. Tämän vuoksi aapisen roolin ja arvopohjan tarkastelu lapsen arvomaailman muokkaajana vaatii myös käytettyjen käsitteiden tarkastelua ja uudelleen määrittelyä.
Tarkastelun keskipisteessä ovat suomalaisuuden ja muiden kansallisuuksien konstruktiot sekä kulttuurisin perustein rajatut etniset yhteisöt. Lisäksi pohditaan sukupuoliroolien, erilaisuuden ja lasten ystävyyden varaan rakennettavia yhteisöjä. Tutkielmassa analysoidaan aapista lukevalle lapselle tarjottavia tapoja nimetä ja hahmottaa maailmaa yhteisöinä ja kysytään, minkälaiset yhteisöt esitetään lukijalle samastumiskohteena ja minkälaisia yhteisöjä hänet ohjataan tarkastelemaan ulkopuolisen silmin, toiseuksina. Tarkastelun kohteena ovat aapisten kirjallisten tekstien lisäksi kuvat. Koska aapisia tarkastellaan kaunokirjallisuutena, teosten miljööt ja henkilöhahmot nähdään keskeisinä yhteisöihin kutsumisen välineinä.
Aapisten samastumiskohteiksi suositeltavina yhteisöinä esiintyvät suomalaisuus, ystäväpiiri ja maailman lasten yhteisö. Toiseuksia muodostetaan intiaaneista, tummaihoisista ja Lapin lapsista. Positiivisen korostuksen keinoin toiseudeksi rajataan myös vammaisuus. 2000-luvun aapisissa vanhemmissa aapisissa toistuvat diskurssit saavat rinnalleen monikulttuurisia arvoja korostavia tapoja kuvata lapsen paikkaa maailmassa. Hahmottuvat diskurssit ovat monilta osin päällekkäisiä ja toisiaan purkavia.
Asiasanat: aapiset, diskurssit, kansallisuus, monikulttuurisuus, toiseus, yhteisöt
Tarkastelun taustalla on sosiaalisen konstruktionismin tapa nähdä yhteisöt mielikuvin luotuina kokonaisuuksina, joita pidetään yllä yhteisön jäsenten tunnistamia symboleita ja määritelmiä toistamalla. Tutkielmassa kielen ei katsota kuvaavan maailmaa vaan synnyttävän sitä. Aapisten diskurssianalyysin painopiste on erilaisten merkitysjärjestelmien hahmottamisen ja tarkastelun lisäksi niiden purkamisessa. Aapisen asema fiktiivisiä kertomuksia sisältävänä, lukemiseen johdattavana, ensimmäisen luokan oppikirjana korostaa teoksen roolia yhteiskuntaan sosiaalistamisen välineenä. Tämän vuoksi aapisen roolin ja arvopohjan tarkastelu lapsen arvomaailman muokkaajana vaatii myös käytettyjen käsitteiden tarkastelua ja uudelleen määrittelyä.
Tarkastelun keskipisteessä ovat suomalaisuuden ja muiden kansallisuuksien konstruktiot sekä kulttuurisin perustein rajatut etniset yhteisöt. Lisäksi pohditaan sukupuoliroolien, erilaisuuden ja lasten ystävyyden varaan rakennettavia yhteisöjä. Tutkielmassa analysoidaan aapista lukevalle lapselle tarjottavia tapoja nimetä ja hahmottaa maailmaa yhteisöinä ja kysytään, minkälaiset yhteisöt esitetään lukijalle samastumiskohteena ja minkälaisia yhteisöjä hänet ohjataan tarkastelemaan ulkopuolisen silmin, toiseuksina. Tarkastelun kohteena ovat aapisten kirjallisten tekstien lisäksi kuvat. Koska aapisia tarkastellaan kaunokirjallisuutena, teosten miljööt ja henkilöhahmot nähdään keskeisinä yhteisöihin kutsumisen välineinä.
Aapisten samastumiskohteiksi suositeltavina yhteisöinä esiintyvät suomalaisuus, ystäväpiiri ja maailman lasten yhteisö. Toiseuksia muodostetaan intiaaneista, tummaihoisista ja Lapin lapsista. Positiivisen korostuksen keinoin toiseudeksi rajataan myös vammaisuus. 2000-luvun aapisissa vanhemmissa aapisissa toistuvat diskurssit saavat rinnalleen monikulttuurisia arvoja korostavia tapoja kuvata lapsen paikkaa maailmassa. Hahmottuvat diskurssit ovat monilta osin päällekkäisiä ja toisiaan purkavia.
Asiasanat: aapiset, diskurssit, kansallisuus, monikulttuurisuus, toiseus, yhteisöt