YKSITYINEN JA YHTEINEN KIRJE Mariama Bân ja Nozipo Marairen kirjeromaaneiden yleisöt
MÄKINEN, MARI (2006)
2006
Yleinen kirjallisuustiede - Comparative Literature
This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Hyväksymispäivämäärä
2006-02-07
Julkaisun pysyvä osoite on
http://urn.fi/urn:nbn:fi:uta-1-17147
http://urn.fi/urn:nbn:fi:uta-1-17147
Tiivistelmä
Tutkielman kohteena on kaksi kirjeromaania. Kohdeteksteinä on senegalilaisen Mariama Bân (1929-1981) romaani Pitkä kirje (1980) ja zimbabwelaisen Nozipo Marairen (s. 1966) romaani Tyttäreni Zenzele (1996). Pitkän kirjeen kertoja kirjoittaa senegalilaiselle lapsuudenystävälleen New Yorkiin ja Tyttäreni Zenzelessä äidin kirje on osoitettu Hararesta Harvardiin muuttaneelle esikoistyttärelle. Molemmat romaanit ovat kirjailijoiden esikoisteoksia.
Kohdetekstejä yhdistää kirjeromaanimuoto. Kirjeistä tai kirjeenvaihdosta rakentuva romaani saavutti suosion 1700-luvulla ja siitä tuli tärkeä keino ilmaista yksityinen mielipide julkisella keinolla. Tutkielmassa kysytään, mikä saa jälkikoloniaaliseen kulttuuriin kuuluvat naiskirjailijat käyttämään klassista ja länsimaista romaanimuotoa ja millä tavoin he uudistavat tai muokkaavat kirjeromaaniin liitettyjä konventioita. Tutkielmassa luodaan katse kirjeromaanin historiaan ja kirjeromaanimuodon kehitykseen. Lisäksi huomioidaan päiväkirjan, omaelämäkerran ja muistelmien rakenteellinen sekä temaattinen läheisyys kirjeromaaniin.
Kirjeromaania ei ole ilman kirjeiden vastaanottajaa. Tutkielma lähtee väitteestä, että yhdelle vastaanottajalle kirjoitetulla kirjeellä on monta yleisöä. Kohdetekstejä analysoidaan pääasiassa James Phelanin yleisökäsitteitä käyttämällä, mutta taustalla kulkevat huomiot yleisötutkimuksen laajuudesta ja monipuolisuudesta. Analyysissä käytettäviä ja tutkielman tekijän suomentamia yleisökäsitteitä on kolme: authorial audience (tekijän yleisö), narrative audience (kertomuksen yleisö), narratee (fiktiivinen yleisö). Tavoitteena on selvittää, kuinka yleisöt sijoittuvat kohdeteksteissä toisiinsa nähden ja kuinka kohdetekstit puhuttelevat eri yleisöjä. Kohdetekstien vastaanottajia ja kerrontaa tarkastellaan myös ironian ja apostrofien näkökulmasta.
Kohdetekstien kantavana ja yhteisenä teemana on naisten asema jälkikoloniaalisissa valtioissa. Pitkässä kirjeessä ja Tyttäreni Zenzelessä käsitellään naisten elämää ja roolia perinteiden sekä modernin ajan paineessa. Kohdetekstit asetetaan afrikkalaista kirjallisuustraditiota vasten ja niiden teemoja tarkastellessa huomioidaan jälkikoloniaalisen ja feministisen kirjallisuusteorian tutkimustavat ja tutkimustavoitteet. Tutkielma painottaa ensisijaisesti naisten asemaa niin kirjeiden kirjoittajina kuin kirjeromaaneiden kirjailijoina.
Tutkielman avainsanoja: kirjeromaani, yleisötutkimus, jälkikoloniaalinen kirjallisuus, Mariama Bâ, Nozipo Maraire
Kohdetekstejä yhdistää kirjeromaanimuoto. Kirjeistä tai kirjeenvaihdosta rakentuva romaani saavutti suosion 1700-luvulla ja siitä tuli tärkeä keino ilmaista yksityinen mielipide julkisella keinolla. Tutkielmassa kysytään, mikä saa jälkikoloniaaliseen kulttuuriin kuuluvat naiskirjailijat käyttämään klassista ja länsimaista romaanimuotoa ja millä tavoin he uudistavat tai muokkaavat kirjeromaaniin liitettyjä konventioita. Tutkielmassa luodaan katse kirjeromaanin historiaan ja kirjeromaanimuodon kehitykseen. Lisäksi huomioidaan päiväkirjan, omaelämäkerran ja muistelmien rakenteellinen sekä temaattinen läheisyys kirjeromaaniin.
Kirjeromaania ei ole ilman kirjeiden vastaanottajaa. Tutkielma lähtee väitteestä, että yhdelle vastaanottajalle kirjoitetulla kirjeellä on monta yleisöä. Kohdetekstejä analysoidaan pääasiassa James Phelanin yleisökäsitteitä käyttämällä, mutta taustalla kulkevat huomiot yleisötutkimuksen laajuudesta ja monipuolisuudesta. Analyysissä käytettäviä ja tutkielman tekijän suomentamia yleisökäsitteitä on kolme: authorial audience (tekijän yleisö), narrative audience (kertomuksen yleisö), narratee (fiktiivinen yleisö). Tavoitteena on selvittää, kuinka yleisöt sijoittuvat kohdeteksteissä toisiinsa nähden ja kuinka kohdetekstit puhuttelevat eri yleisöjä. Kohdetekstien vastaanottajia ja kerrontaa tarkastellaan myös ironian ja apostrofien näkökulmasta.
Kohdetekstien kantavana ja yhteisenä teemana on naisten asema jälkikoloniaalisissa valtioissa. Pitkässä kirjeessä ja Tyttäreni Zenzelessä käsitellään naisten elämää ja roolia perinteiden sekä modernin ajan paineessa. Kohdetekstit asetetaan afrikkalaista kirjallisuustraditiota vasten ja niiden teemoja tarkastellessa huomioidaan jälkikoloniaalisen ja feministisen kirjallisuusteorian tutkimustavat ja tutkimustavoitteet. Tutkielma painottaa ensisijaisesti naisten asemaa niin kirjeiden kirjoittajina kuin kirjeromaaneiden kirjailijoina.
Tutkielman avainsanoja: kirjeromaani, yleisötutkimus, jälkikoloniaalinen kirjallisuus, Mariama Bâ, Nozipo Maraire