"Nyt on sydän kevyt". Toimintatutkimus Kriko -projektin afgaaniäitiryhmästä ja kotoutumisesta
KORHONEN, ANNA (2006)
Tässä tietueessa ei ole kokotekstiä saatavilla Treposta, ainoastaan metadata.
KORHONEN, ANNA
2006
Sosiaalipsykologia - Social Psychology
Yhteiskuntatieteellinen tiedekunta - Faculty of Social Sciences
Hyväksymispäivämäärä
2006-06-20Tiivistelmä
Maahanmuutto on perheen kannalta suuri elämänmuutos ja haaste sen hyvinvoinnille.
Tässä tutkimuksessa tarkastelun kohteena on kriisikeskus Osviitan Kriko eli ”kriisistä kotoutumiseen” – projektin afgaaniäitiryhmän toiminta. Projekti ja afgaaniäitiryhmä ovat pyrkineet vastaamaan maahanmuuttajaperheiden kotoutumisen ja hyvinvoinnin haasteisiin. Äitiryhmä toiminnan lisäksi tarkastelen ryhmään osallistuvien afgaaninaisten elämää Suomessa. Ryhmätoiminta liittyy näin ollen laajempaan kysymykseen siitä, minkälaisena afgaaninaisten ja – perheen elämä Suomessa näyttäytyy.
Tutkimukseni teoreettinen viitekehys rakentuu keskeisten maahanmuuttajatutkimuksessa käytettyjen käsitteiden ympärille: akkulturaatio, kotoutuminen, sosiaalinen verkosto ja sosiaalinen tuki. Näiden käsitteiden avulla rajaan työni taustalla olevia teoreettisia taustaoletuksia ja lähtökohtia. Lisäksi tarkastelen lähemmin niitä erilaisia haasteita, joita maahanmuuttajaperheet uudessa yhteiskunnassa kohtaavat. Tutkimukseni on laadullinen toimintatutkimus ja se pohjautuu kuuteen afgaaninaiselle tekemääni teemahaastatteluun sekä äitiryhmästä keräämääni havainnointiaineistoon. Aineistoa analysoin teoriasidonnaisen sisällönanalyysin keinoin.
Tutkimuksessani tarkastelen ensinnäkin sitä, minkälaisena äitiryhmään osallistuneiden afgaaninaisten elämä Suomessa näyttäytyy kotoutumisen kannalta katsoen. Tarkastelin kysymystä sosiaalisten verkostojen, oman kulttuurin ylläpitämisen sekä lasten kasvattamisen ja vanhemmuuden avulla. Suomessa elämiseen liitettiin useita positiivisia merkityksiä ja naiset kokivat elämänsä asettuneen omiin uomiinsa. Kuitenkin sosiaalisten suhteiden vähyys, tiedon puute niin omasta kuin suomalaisesta kulttuurista sekä lasten kasvattamiseen liittyvät haasteet ja ristiriidat osoittivat selvästi niitä kohtia, joissa kaivattiin enemmän tukea ja apua.
Toiseksi olen tutkimuksessani ollut kiinnostunut siitä, miten afgaaniäitiryhmä tukee naisia kotoutumisessa ja minkälaisiin haasteisiin toiminta onnistuakseen joutuu vastaamaan. Olin kiinnostunut niistä eri merkityksistä, joita ryhmätoiminnalle annettiin. Ryhmätoiminta näyttäytyi niin sosiaalisena, tiedollisena kuin toiminnallisena ulottuvuutena. Sosiaalisena ulottuvuutena ryhmä toimi vahvasti vertaistuellisena verkostona, jossa sosiaalista tukea jaettiin ja saatiin. Ryhmä näyttäytyi vahvasti myös kulttuuristen ja yhteiskunnallisten tietojen saamisen ja välittämisen sekä kielen oppimisen areenana. Toiminnallinen merkitys kiteytyy ryhmän tarjoamaan kokemukseen osallisuudesta. Samat ryhmätoiminnan kolme ulottuvuutta pitivät sisällään suurimmat haasteet toiminnan onnistumiseksi.
Tulokset osoittivat äitiryhmän kaltaisen toiminnan tarpeellisuuden ja kotoutumisen moniulotteisuuden. Kotoutuminen tulee nähdä vastavuoroisena prosessina, jossa yhteiskunnan kaikki osapuolet oppivat jotain uutta toisiltaan. Kotoutuminen tarkoittaa myös ns. kulttuurisen ”hiljaisen tiedon” oppimista ja sen molemminpuolista välittämistä. Ennen kaikkea kotoutumista ei pidä tarkastella vain hallinnollisena toimintastrategiana, vaan se tulee nähdä kokemuksellisena, psykologisena ja sosiaalisena prosessina, jossa vertaistuella on suuri merkitys.
Asiasanat: kotoutuminen, maahanmuuttaja, sosiaalinen verkosto ja sosiaalinen tuki
Tässä tutkimuksessa tarkastelun kohteena on kriisikeskus Osviitan Kriko eli ”kriisistä kotoutumiseen” – projektin afgaaniäitiryhmän toiminta. Projekti ja afgaaniäitiryhmä ovat pyrkineet vastaamaan maahanmuuttajaperheiden kotoutumisen ja hyvinvoinnin haasteisiin. Äitiryhmä toiminnan lisäksi tarkastelen ryhmään osallistuvien afgaaninaisten elämää Suomessa. Ryhmätoiminta liittyy näin ollen laajempaan kysymykseen siitä, minkälaisena afgaaninaisten ja – perheen elämä Suomessa näyttäytyy.
Tutkimukseni teoreettinen viitekehys rakentuu keskeisten maahanmuuttajatutkimuksessa käytettyjen käsitteiden ympärille: akkulturaatio, kotoutuminen, sosiaalinen verkosto ja sosiaalinen tuki. Näiden käsitteiden avulla rajaan työni taustalla olevia teoreettisia taustaoletuksia ja lähtökohtia. Lisäksi tarkastelen lähemmin niitä erilaisia haasteita, joita maahanmuuttajaperheet uudessa yhteiskunnassa kohtaavat. Tutkimukseni on laadullinen toimintatutkimus ja se pohjautuu kuuteen afgaaninaiselle tekemääni teemahaastatteluun sekä äitiryhmästä keräämääni havainnointiaineistoon. Aineistoa analysoin teoriasidonnaisen sisällönanalyysin keinoin.
Tutkimuksessani tarkastelen ensinnäkin sitä, minkälaisena äitiryhmään osallistuneiden afgaaninaisten elämä Suomessa näyttäytyy kotoutumisen kannalta katsoen. Tarkastelin kysymystä sosiaalisten verkostojen, oman kulttuurin ylläpitämisen sekä lasten kasvattamisen ja vanhemmuuden avulla. Suomessa elämiseen liitettiin useita positiivisia merkityksiä ja naiset kokivat elämänsä asettuneen omiin uomiinsa. Kuitenkin sosiaalisten suhteiden vähyys, tiedon puute niin omasta kuin suomalaisesta kulttuurista sekä lasten kasvattamiseen liittyvät haasteet ja ristiriidat osoittivat selvästi niitä kohtia, joissa kaivattiin enemmän tukea ja apua.
Toiseksi olen tutkimuksessani ollut kiinnostunut siitä, miten afgaaniäitiryhmä tukee naisia kotoutumisessa ja minkälaisiin haasteisiin toiminta onnistuakseen joutuu vastaamaan. Olin kiinnostunut niistä eri merkityksistä, joita ryhmätoiminnalle annettiin. Ryhmätoiminta näyttäytyi niin sosiaalisena, tiedollisena kuin toiminnallisena ulottuvuutena. Sosiaalisena ulottuvuutena ryhmä toimi vahvasti vertaistuellisena verkostona, jossa sosiaalista tukea jaettiin ja saatiin. Ryhmä näyttäytyi vahvasti myös kulttuuristen ja yhteiskunnallisten tietojen saamisen ja välittämisen sekä kielen oppimisen areenana. Toiminnallinen merkitys kiteytyy ryhmän tarjoamaan kokemukseen osallisuudesta. Samat ryhmätoiminnan kolme ulottuvuutta pitivät sisällään suurimmat haasteet toiminnan onnistumiseksi.
Tulokset osoittivat äitiryhmän kaltaisen toiminnan tarpeellisuuden ja kotoutumisen moniulotteisuuden. Kotoutuminen tulee nähdä vastavuoroisena prosessina, jossa yhteiskunnan kaikki osapuolet oppivat jotain uutta toisiltaan. Kotoutuminen tarkoittaa myös ns. kulttuurisen ”hiljaisen tiedon” oppimista ja sen molemminpuolista välittämistä. Ennen kaikkea kotoutumista ei pidä tarkastella vain hallinnollisena toimintastrategiana, vaan se tulee nähdä kokemuksellisena, psykologisena ja sosiaalisena prosessina, jossa vertaistuella on suuri merkitys.
Asiasanat: kotoutuminen, maahanmuuttaja, sosiaalinen verkosto ja sosiaalinen tuki