Kuin Liisa Ihmemaassa : Elämäkerrallinen tutkimus: Eräs suomalainen steinerkoulu oppimisympäristönä joidenkin entisten oppilaiden kokemana ja muistelemana
JYRÄ, ALLA (2007)
JYRÄ, ALLA
2007
Kasvatustiede - Education
Kasvatustieteiden tiedekunta - Faculty of Education
This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Hyväksymispäivämäärä
2007-06-29
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/urn:nbn:fi:uta-1-17141
https://urn.fi/urn:nbn:fi:uta-1-17141
Tiivistelmä
Tutkielmani tarkoituksena on ollut kartoittaa millaisena oppimisympäristönä entiset steinerkoululaiset opinahjonsa muistavat. Päämääränä on ollut tuoda esille steinerkoulu oppimisympäristönä juuri oppilaan näkökulmasta, ei tutkijan, opettajan tai vanhemman, kuten suurin osa aiemmista steinerkouluun liittyvistä tutkimuksista tekee. Tutkimuksen kohteena on ollut eräs suomalainen steinerkoulu ja jotkut sen entisistä oppilaista.
Oppimisympäristön tarkastelun olen jakanut työssäni kolmeen osaan. Ensiksi tarkastelen steinerkoulua fyysisenä oppimisympäristönä, toiseksi olen ollut kiinnostunut steinerkoulun sosiaalisesta ilmapiiristä ja kolmanneksi lähestyn steinerkoulua oppimisympäristönä kuvailemalla siellä käytettyjä didaktisia lähestymistapoja, eli millä tavalla mitäkin on opetettu.
Tutkimusmetodina olen tässä työssäni käyttänyt elämäkerrallista lähestymistapaa. Tutkimusaineiston muodostavat kymmenen entisen steinerkoululaisen muistelmat omasta koulustaan ja siellä annetusta opetuksesta. Tutkimusaineistoni keräämiseen olen käyttänyt kahta menetelmää, suullista ja kirjallista haastattelua. Kolme muistelijaa kirjoitti koulumuistelmansa ja muita seitsemää kävin haastattelemassa suullisesti. Vaikka kyseessä on elämäkerrallinen menetelmä, tutkimusaineistoni ei koostu kokonaisista elämäkerroista, vaan siinä keskitytään vain kouluvuosiin.
Tutkimustulosten analyysissa olen käyttänyt useiden elämäkertojen kvalitatiivista analyysiä. Olen pyrkinyt poimimaan aineistosta kaikki oppimisympäristöön liittyvät lausumat ja lajittelemaan ne oppimisympäristön lajien mukaan, vaikkakin rajan vetäminen eri lajien väliin on paikoitelleen ollut hankalaa, sillä joissakin tapauksissa sama esimerkki on sopinut kaikkien oppimisympäristön lajien kuvaamiseen.
Steinerkoulu oppimisympäristönä herätti sekä myönteisiä että kielteisiä muistoja. Fyysisenä oppimisympäristönä koulu ei herättänyt suuria tunteita. Luokkahuoneet nähtiin yleisesti ottaen melko viihtyisinä, toisin kuin koulujen pihat. Eniten kritiikkiä sai osakseen steinerkoulun negatiivinen suhtautuminen tekniikkaan ja teknisten laitteiden opetukselliseen käyttöön. Rakennetun fyysisen ympäristön lisäksi nousivat muistelmissa esille muut fyysiset oppimisympäristöt, jotka liittyivät retkiin, näytelmiin ja juhliin. Kyseiset tilat koettiin huomattavasti myönteisemmin, sillä niissä vallitsi rennompi ilmapiiri.
Sosiaaliseksi ilmapiiriksi olen luokitellut oppilaiden väliset suhteet, oppilaiden ja opettajien välisen vuorovaikutuksen sekä sosiaalistamisen. Oppilaiden välinen sosiaalinen ilmapiiri koettiin normaaliksi, vaikka koulukiusaamista ja roolijakoa sekä erilaisia ryhmittymiä esiintyikin. Tärkeänä positiivisena asiana pidettiin luokkayhteisön säilymistä läpi koko kouluajan lähes muuttumattomana. Sosiaalistavista muodoista nousivat esille ryhmäleikit ja parityöt. Nykykäsityksen mukaista pienryhmätyöskentelyä ei siihen aikaan muistelijoiden mielestä ollut. Sekä oppilaiden keskinäinen että opettajien ja oppilaiden välinen vuorovaikutus koettiin arkisen fyysisen oppimisympäristön ulkopuolella paremmaksi. Oppitunneilla vuorovaikutus kulki tavallisesti opettajalta oppilaalle. Tunneilla piti olla hiljaa, mutta silti kaikki muistelijat kuvailivat ilmapiirin levottomaksi. Kiinteän opettaja-oppilas -suhteen muodostumista hankaloitti joidenkin muistelijoiden mukaan opettajien suuri vaihtuvuus. Opettajat koettiin ulkoiselta olemukseltaan muista aikuisista poikkeaviksi. Steinerkoulun sosiaalisen ilmapiirin heikentäjänä pidettiin sitä, ettei oppilaille pyynnöistä huolimatta selitetty joidenkin, vain steinerkouluille ominaisten rituaalien ja oppiaineiden merkitystä.
Keskeisinä didaktisina lähestymistapoina voi muistelmien perusteella pitää tarinoista lähtevää opetusta, työkirjatyöskentelyä, toiminnallisuutta sekä lukio-opetuksessa luennointia. Tarinaopetusta kuvailtiin yleensä myönteisesti. Hämmennystä aiheutti opetuksen teoreettisen osuuden, eli itse opetettavan asian jääminen usein toiminnallisuuden varjoon. Työkirjatyöskentelyn hyvänä puolena koettiin opetettavan asian prosessointia, ja huonona puolen liiallista kopiointia. Opetusmenetelmien ei koettu kannustavan kriittiseen kyselemiseen tai tietojen itsenäiseen etsimiseen.
Eri oppiaineiden opetuksesta kiinnitettiin erityistä huomiota eurytmiaan, matematiikkaan ja luonnontieteisiin. Eurytmian merkitys ja sen opetuksellinen anti oli jäänyt monelle muistelijalle epämääräiseksi. Matematiikan opetus koettiin yleisesti heikoksi ja puutteelliseksi. Myös luonnontieteiden opetuksen tasoa pidettiin matalana, vaikka yhden muistelijan mukaan se antoi hyvän pohjan myöhemmille teoreettisille opinnoille.
Yksilöllisyys otettiin muistelijoiden mukaan huomioon suosimalla taiteellisesti lahjakkaita, tarjoamalla hoitoeurytmiaa sitä enemmän tai vähemmän tarvitseville, arvioimalla oppilaita sanallisesti sekä temperamenttikasvatuksen muodossa. Puutteena nähtiin taiteellisesti vähemmän lahjakkaiden jättäminen vähemmälle huomiolle. Muistelijoiden mielipiteet yksilöllisyyden huomioimisesta poikkesivat toisistaan voimakkaasti. Steinerkoulun parhaimpana antina pidettiin yleisesti yhteisöllistä oppimista retkiä, näytelmiä, juhlia ynnä muita projekteja.
Koulu ja koti muodostivat usealla muistelijalla kaksi toisistaan täysin erottuvaa maailmaa, mikä vaikutti negatiivisesti joidenkin itsetunnon kehitykseen. Joidenkin mielestä steinerkoulu ei ottanut opetuksessaan huomioon koulunulkoisen maailman realiteetteja ja kasvatti oppilaistaan ”taivaanrannanmaalareita”.
Saamieni tutkimustulosten perusteella steinerkoulu oppimisympäristönä miellettiin pikemminkin sosiaalisia taitoja kehittäväksi kuin oppilaan yksilöllisyyttä huomioon ottavaksi kouluksi. Kuten millä tahansa muullakin koululla, myös steinerkoululla koettiin oppimisympäristönä olevan omat hyvät ja huonot puolensa. Tutkimukseen osallistuvien henkilöiden muistojen perusteella steinerkoulu antaa suhteellisen hyvän yleissivistyksen, jos oppilas on itse tarpeeksi kiinnostunut opetettavasta aiheesta. Huomionarvoisena seikkana nousi esille se, että steinerkoulua ja pedagogiikkaa esittelevä kirjallisuus oli monin kohdin ristiriidassa tässä tutkimuksessa saatujen tulosten kanssa. Otannan pienuudesta johtuen en kuitenkaan rohkene yleistää saamiani tutkimustuloksia tämän muistelijaryhmän ulkopuolelle.
Avainsanat: oppimisympäristö, steinerkoulu, steinerpedagogiikka, elämäkerrallinen lähestymistapa, elämäkertametodi, elämäkertatutkimus, muistelu
Oppimisympäristön tarkastelun olen jakanut työssäni kolmeen osaan. Ensiksi tarkastelen steinerkoulua fyysisenä oppimisympäristönä, toiseksi olen ollut kiinnostunut steinerkoulun sosiaalisesta ilmapiiristä ja kolmanneksi lähestyn steinerkoulua oppimisympäristönä kuvailemalla siellä käytettyjä didaktisia lähestymistapoja, eli millä tavalla mitäkin on opetettu.
Tutkimusmetodina olen tässä työssäni käyttänyt elämäkerrallista lähestymistapaa. Tutkimusaineiston muodostavat kymmenen entisen steinerkoululaisen muistelmat omasta koulustaan ja siellä annetusta opetuksesta. Tutkimusaineistoni keräämiseen olen käyttänyt kahta menetelmää, suullista ja kirjallista haastattelua. Kolme muistelijaa kirjoitti koulumuistelmansa ja muita seitsemää kävin haastattelemassa suullisesti. Vaikka kyseessä on elämäkerrallinen menetelmä, tutkimusaineistoni ei koostu kokonaisista elämäkerroista, vaan siinä keskitytään vain kouluvuosiin.
Tutkimustulosten analyysissa olen käyttänyt useiden elämäkertojen kvalitatiivista analyysiä. Olen pyrkinyt poimimaan aineistosta kaikki oppimisympäristöön liittyvät lausumat ja lajittelemaan ne oppimisympäristön lajien mukaan, vaikkakin rajan vetäminen eri lajien väliin on paikoitelleen ollut hankalaa, sillä joissakin tapauksissa sama esimerkki on sopinut kaikkien oppimisympäristön lajien kuvaamiseen.
Steinerkoulu oppimisympäristönä herätti sekä myönteisiä että kielteisiä muistoja. Fyysisenä oppimisympäristönä koulu ei herättänyt suuria tunteita. Luokkahuoneet nähtiin yleisesti ottaen melko viihtyisinä, toisin kuin koulujen pihat. Eniten kritiikkiä sai osakseen steinerkoulun negatiivinen suhtautuminen tekniikkaan ja teknisten laitteiden opetukselliseen käyttöön. Rakennetun fyysisen ympäristön lisäksi nousivat muistelmissa esille muut fyysiset oppimisympäristöt, jotka liittyivät retkiin, näytelmiin ja juhliin. Kyseiset tilat koettiin huomattavasti myönteisemmin, sillä niissä vallitsi rennompi ilmapiiri.
Sosiaaliseksi ilmapiiriksi olen luokitellut oppilaiden väliset suhteet, oppilaiden ja opettajien välisen vuorovaikutuksen sekä sosiaalistamisen. Oppilaiden välinen sosiaalinen ilmapiiri koettiin normaaliksi, vaikka koulukiusaamista ja roolijakoa sekä erilaisia ryhmittymiä esiintyikin. Tärkeänä positiivisena asiana pidettiin luokkayhteisön säilymistä läpi koko kouluajan lähes muuttumattomana. Sosiaalistavista muodoista nousivat esille ryhmäleikit ja parityöt. Nykykäsityksen mukaista pienryhmätyöskentelyä ei siihen aikaan muistelijoiden mielestä ollut. Sekä oppilaiden keskinäinen että opettajien ja oppilaiden välinen vuorovaikutus koettiin arkisen fyysisen oppimisympäristön ulkopuolella paremmaksi. Oppitunneilla vuorovaikutus kulki tavallisesti opettajalta oppilaalle. Tunneilla piti olla hiljaa, mutta silti kaikki muistelijat kuvailivat ilmapiirin levottomaksi. Kiinteän opettaja-oppilas -suhteen muodostumista hankaloitti joidenkin muistelijoiden mukaan opettajien suuri vaihtuvuus. Opettajat koettiin ulkoiselta olemukseltaan muista aikuisista poikkeaviksi. Steinerkoulun sosiaalisen ilmapiirin heikentäjänä pidettiin sitä, ettei oppilaille pyynnöistä huolimatta selitetty joidenkin, vain steinerkouluille ominaisten rituaalien ja oppiaineiden merkitystä.
Keskeisinä didaktisina lähestymistapoina voi muistelmien perusteella pitää tarinoista lähtevää opetusta, työkirjatyöskentelyä, toiminnallisuutta sekä lukio-opetuksessa luennointia. Tarinaopetusta kuvailtiin yleensä myönteisesti. Hämmennystä aiheutti opetuksen teoreettisen osuuden, eli itse opetettavan asian jääminen usein toiminnallisuuden varjoon. Työkirjatyöskentelyn hyvänä puolena koettiin opetettavan asian prosessointia, ja huonona puolen liiallista kopiointia. Opetusmenetelmien ei koettu kannustavan kriittiseen kyselemiseen tai tietojen itsenäiseen etsimiseen.
Eri oppiaineiden opetuksesta kiinnitettiin erityistä huomiota eurytmiaan, matematiikkaan ja luonnontieteisiin. Eurytmian merkitys ja sen opetuksellinen anti oli jäänyt monelle muistelijalle epämääräiseksi. Matematiikan opetus koettiin yleisesti heikoksi ja puutteelliseksi. Myös luonnontieteiden opetuksen tasoa pidettiin matalana, vaikka yhden muistelijan mukaan se antoi hyvän pohjan myöhemmille teoreettisille opinnoille.
Yksilöllisyys otettiin muistelijoiden mukaan huomioon suosimalla taiteellisesti lahjakkaita, tarjoamalla hoitoeurytmiaa sitä enemmän tai vähemmän tarvitseville, arvioimalla oppilaita sanallisesti sekä temperamenttikasvatuksen muodossa. Puutteena nähtiin taiteellisesti vähemmän lahjakkaiden jättäminen vähemmälle huomiolle. Muistelijoiden mielipiteet yksilöllisyyden huomioimisesta poikkesivat toisistaan voimakkaasti. Steinerkoulun parhaimpana antina pidettiin yleisesti yhteisöllistä oppimista retkiä, näytelmiä, juhlia ynnä muita projekteja.
Koulu ja koti muodostivat usealla muistelijalla kaksi toisistaan täysin erottuvaa maailmaa, mikä vaikutti negatiivisesti joidenkin itsetunnon kehitykseen. Joidenkin mielestä steinerkoulu ei ottanut opetuksessaan huomioon koulunulkoisen maailman realiteetteja ja kasvatti oppilaistaan ”taivaanrannanmaalareita”.
Saamieni tutkimustulosten perusteella steinerkoulu oppimisympäristönä miellettiin pikemminkin sosiaalisia taitoja kehittäväksi kuin oppilaan yksilöllisyyttä huomioon ottavaksi kouluksi. Kuten millä tahansa muullakin koululla, myös steinerkoululla koettiin oppimisympäristönä olevan omat hyvät ja huonot puolensa. Tutkimukseen osallistuvien henkilöiden muistojen perusteella steinerkoulu antaa suhteellisen hyvän yleissivistyksen, jos oppilas on itse tarpeeksi kiinnostunut opetettavasta aiheesta. Huomionarvoisena seikkana nousi esille se, että steinerkoulua ja pedagogiikkaa esittelevä kirjallisuus oli monin kohdin ristiriidassa tässä tutkimuksessa saatujen tulosten kanssa. Otannan pienuudesta johtuen en kuitenkaan rohkene yleistää saamiani tutkimustuloksia tämän muistelijaryhmän ulkopuolelle.
Avainsanat: oppimisympäristö, steinerkoulu, steinerpedagogiikka, elämäkerrallinen lähestymistapa, elämäkertametodi, elämäkertatutkimus, muistelu