Maastohiihdon sääntelyjärjestelmä ammattihiihtäjän elinkeinovapautta rajoittavana tekijänä
PIETILÄ, SAMI (2007)
2007
Yritysjuridiikka - Business Law
Kauppa- ja hallintotieteiden tiedekunta - Faculty of Economics and Administration
This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Hyväksymispäivämäärä
2007-06-15
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/urn:nbn:fi:uta-1-17093
https://urn.fi/urn:nbn:fi:uta-1-17093
Tiivistelmä
Tutkielman tarkoituksena on tutkia maastohiihdon sääntelyjärjestelmästä johtuvia ammattihiihtäjän elinkeinovapautta rajoittavia tekijöitä. Urheilijan elinkeinovapautta rajoittavia tekijöitä maastohiihdossa ovat urheilujärjestöjen säännöt sekä urheilijärjestöjen käyttämät erilaiset valmentautumis- ja kilpailusopimukset, jotka maajoukkuehiihtäjän on allekirjoitettava päästäkseen mukaan kilpailutoimintaan harjoittamaan ammattiaan. Elinkeinovapaus on perustuslaissa jokaiselle yksilölle taattu vapausoikeus, jonka toteutuminen kaupallistuneessa yksilöurheilussa on rajoitetumpaa kuin se yleensä elinkeinonharjoittajilla on. Tutkielma keskittyy yksilöurheilijan oikeudellisen aseman sekä maastohiihdon järjestöjen sääntelyn tutkimiseen kilpailuoikeuden ja sopimusoikeuden näkökulmasta.
Relevantteja lähteitä tutkielman aiheen näkökulmasta ovat maastohiihdon järjestöjen säännöt sekä erilaiset sopimukset, joilla sääntösidonnaisuus saadaan aikaan urheilijan ja lajilittojen välille. Tästä syystä olen liittänyt tutkielmaan Suomen Hiihtoliiton maastohiihdon kilpailusopimuksen liitteen, josta käy hyvin ilmi urheilijan varallisuusasemaan kohdistuvat sopimusehdot. Tutkielman näkökulmasta relevantteja lähteitä ovat perustuslain elinkeinovapautta koskeva säännös sekä kyseiseen lainkohtaan liittyvät yleiset opit. Tutkielman näkökulmasta merkitystä on myös kilpailu-, sopimus- sekä yhditysjuridiikalla sekä näiden säädösten yleisillä opeilla. Lisäksi tärkeänä lähteenä mainittakoon Heikki Halilan vuonna 2006 ilmestynyt kirja Urheiluoikeus.
Tutkielman keskeinen ajatus on se, että perustuslain elinkeinovapauden toteutuminen tulisi ulottaa edellä kuvattuihin maastohiihdon toimijoiden välisiin horisontaalisuhteisiin välillisen puuttumisen kautta, joko kilpailunrajoituslain tai oikeustoimilain avulla. Perusteluna edellä mainitulle on se, että sopimuskumppaneina urheilija ja lajiliitot ovat hyvin epätasapainoisia, minkä johdosta sekä Kansainvälinen Hiihtoliitto että Suomen Hiihtoliitto kykenevät käyttämään asemaansa hyväksi suhteessa urheilijoihin esimerkiksi sponsorisopimusten markkinoilla.
Asiasanat:
urheilu, oikeus, urheilun sääntelyjärjestelmä, maastohiihto
Relevantteja lähteitä tutkielman aiheen näkökulmasta ovat maastohiihdon järjestöjen säännöt sekä erilaiset sopimukset, joilla sääntösidonnaisuus saadaan aikaan urheilijan ja lajilittojen välille. Tästä syystä olen liittänyt tutkielmaan Suomen Hiihtoliiton maastohiihdon kilpailusopimuksen liitteen, josta käy hyvin ilmi urheilijan varallisuusasemaan kohdistuvat sopimusehdot. Tutkielman näkökulmasta relevantteja lähteitä ovat perustuslain elinkeinovapautta koskeva säännös sekä kyseiseen lainkohtaan liittyvät yleiset opit. Tutkielman näkökulmasta merkitystä on myös kilpailu-, sopimus- sekä yhditysjuridiikalla sekä näiden säädösten yleisillä opeilla. Lisäksi tärkeänä lähteenä mainittakoon Heikki Halilan vuonna 2006 ilmestynyt kirja Urheiluoikeus.
Tutkielman keskeinen ajatus on se, että perustuslain elinkeinovapauden toteutuminen tulisi ulottaa edellä kuvattuihin maastohiihdon toimijoiden välisiin horisontaalisuhteisiin välillisen puuttumisen kautta, joko kilpailunrajoituslain tai oikeustoimilain avulla. Perusteluna edellä mainitulle on se, että sopimuskumppaneina urheilija ja lajiliitot ovat hyvin epätasapainoisia, minkä johdosta sekä Kansainvälinen Hiihtoliitto että Suomen Hiihtoliitto kykenevät käyttämään asemaansa hyväksi suhteessa urheilijoihin esimerkiksi sponsorisopimusten markkinoilla.
Asiasanat:
urheilu, oikeus, urheilun sääntelyjärjestelmä, maastohiihto