Att överföra kultur: Om översättning av kulturbundenheter i två finska och två svenska romaner

Abstract

Tutkielmani aiheena on kulttuurin välittäminen kaunokirjallisuudessa suomalaisen ja ruotsalaisen kulttuurialueen välillä. Tutkin, miten kahdessa suomalaisessa ja kahdessa ruotsalaisessa romaanissa esiintyvät kielenulkoiset kulttuurisidonnaisuudet on käännetty ruotsiksi ja suomeksi. Tutkimusmateriaalini suomalaiset romaanit ovat Anja Kaurasen romaani Pelon maantiede ja Antti Tuurin romaani Pohjanmaa ja ruotsalaiset romaanit Torbjörn Flygtin romaani Underdog ja Carina Rydbergin romaani Den högsta kasten. Olen jakanut teoksissa esiintyvät kulttuurisidonnaisuudet aihepiirin mukaan kahteentoista kategoriaan. Kaikkia romaaneissa esiintyviä kulttuurisidonnaisuuksia en ole voinut ottaa mukaan varsinaiseen käsittelyyn, joten olen tehnyt esimerkkiotannan jokaiseen kategoriaan.

Tutkielman teoriaosuudessa pohdin kulttuurin käsitettä ja kulttuuria käännösongelmana ja esittelen, mitä kielenulkoiset kulttuurisidonnaisuudet ovat. Lisäksi esittelen yhdeksän ongelmanratkaisustrategiaa, joita kääntäjä voi kulttuurisidonnaisuuksien kääntämisessä soveltaa. Työn teoriapuoli ei pohjaa mihinkään yksittäiseen käännöstieteelliseen teoriaan vaan tutkimusotteeni aiheeseen on keskusteleva.

Tutkielman empiirisessä osassa päätavoitteenani on selvittää, mitä ongelmanratkaisu-strategioita kääntäjät ovat soveltaneet, ja saada kuva strategioiden käytön yleisyydestä. Samalla analysoin kääntäjien käännösratkaisuja kulttuurin välittymisen näkökulmasta. Lähtökohtanani on, että kohdetekstin eli käännöksen lukijan tulisi kulttuuritaustan eroista huolimatta kyetä ymmärtämään kirjailijan kulttuurinsisäiset viittaukset. Käytännössä lähdetekstissä elävän sosiokulttuurisen miljöön täydellinen välittäminen kohdetekstin lukijalle on kuitenkin mahdotonta. Olenkin deskriptiivisellä analyysilläni samalla halunnut luoda kuvaa siitä, miten hankalaa kaunokirjallisuudessa on välittää implisiittistä kulttuurispesifistä tietoa kohdetekstin lukijalle.

Hypoteesinani tutkimuksen alussa oli, etteivät kääntäjät juurikaan tee mitään lähdetekstissä esiintyville kulttuurisidonnaisuuksille, vaan kulttuurisidonnaisuudet siirretään kohdetekstiin niin sanotulla minimimuutosstrategialla eli kääntämällä niiden kielellinen aines suoraan tai jättämällä ne lähdekieliseen asuun. Lisäksi oletin, että kulttuurisidonnaisuuksien pois-jättäminen on käännöksissä harvinaista.

Tutkimuksen tulokset vahvistavat hypoteesiani. Minimimuutosstrategia on ylivoimaisesti eniten käytetty strategia käännöksissä ja poistoja on tehty vain kolme. Minimimuutosstrategian jälkeen tavallisimmin käytetyt strategiat ovat selittävien lisäysten käyttö ja kulttuurisidonnaisuuden selittäminen kiertoilmauksella. Yhdeksästä esittelemästäni strategiasta ainoastaan yhtä, alaviitteitä, ei ole käytetty käännöksissä kertaakaan.

Avainsanat: översättning, kultur, kulturbundenhet, realia, allusion, källtext, måltext