Läksi jänis juoksemahan, pitkäkorva piippomahan : Synonyymisen säkeenkerron välittyminen Kalevalan kahdessa venäjännöksessä

Abstract

Tutkielmassa on tarkasteltu synonyymisen säkeenkerron välittymistä kahdessa Kalevalan venäjännöksessä. Käännösten tekstejä on vertailtu toisiinsa ja vertailussa on käytetty apuna venäläisiä bylinatekstejä. Tarkastelun kohteiksi valittiin synonyymisen säkeenkerron verbi- ja substantiivisynonyymien kääntäminen. Tarkastelussa kiinnitettiin huomiota sekä säkeenkerron semanttiseen ekvivalenssiin että rakenteelliseen välittymiseen ja metriikkaan sekä säeparallelismien esiintymistapaan alkuteoksessa ja käännöksissä. Erityistarkastelun kohteeksi otettiin muutamia säeparin jälkimmäisen säkeen koloratiivisia verbisynonyymeja. Työssä on tarkasteltu lyhyesti myös suomalaisen ja venäläisen lauletun kansanrunon syntyhistoriaa ja kalevalaisen runon osalta sen merkitystä Nyky-Suomessa.

Tutkielman teoreettinen viitekehys koostuu runousopin teoriasta ja tutkimusmenetelmänä on käytetty käännösten vertailua morfologisen ja semanttisen analyysin avulla. Tutkimusaineistoksi on valittu synonyymiset säkeet Kalevalan lauluista 1, 2, 26, 49 ja 50 sekä niitä vastaavat säkeet kahdesta n. 100 vuoden välein ilmestyneestä Kalevalan venäjännöksestä. Bylinatekstiksi on valittu muun materiaalin säemäärää vastaava määrä säkeitä bylinasta Ilja Muromets ja Kalin-tsaari.

Tulokset osoittivat, että koloratiivisen verbisynonyymin lisä- tai koloratiivinen informaatio ei useinkaan onnistuneesti välittynyt käännöksissä. Erilaisten synonyymivarianttien määrät sen sijaan olivat useissa tapauksissa samat alkuteoksessa ja käännöksissä. Tapaukset, joissa varianttimäärä oli selvästi pienempi käännöksissä, liittyivät useimmiten verbien koloratiivisiin synonyymeihin, joiden kaltaisia säerakenteen ja poeettisen funktion muokkaamia verbejä ei vaikuttanut tulokielessä olevan. Sekä semanttisen että rakenteellisen ekvivalenssin toteutumisessa oli selkeästi havaittavissa eroa kääntäjien välillä ­ uudempi käännös oli lähempänä alkuteosta molempien osalta.

Loppupäätelmänä todettiin, että tutkitun kieliparin morfologinen rakenne ei vaikuta olevan niin erilainen, etteikö käännöksistä voisi saada jopa melko suuressakin määrin alkuteokselta kuulostavia. Suurin osuus tässä on molempien kääntäjien mahdollisuuksien mukaan käyttämällä kalevalaisella runomitalla ja säkeensisäisellä vokaalisoinnutuksella, jota kääntjät käyttivät korvaamaan kalevalamittaan kuuluvaa alku- ja sisäsoinnutusta.

Asiasanat: Kalevalan venäjäntäminen, kansanrunon kääntäminen, Kalevalan synonyyminen säkeenkerto