Kaksoisdiagnoosipotilaiden toimintakyvyn seuranta
OJALA, BIRGITTA (2007)
Tässä tietueessa ei ole kokotekstiä saatavilla Treposta, ainoastaan metadata.
OJALA, BIRGITTA
2007
Hoitotiede - Nursing Science
Lääketieteellinen tiedekunta - Faculty of Medicine
Hyväksymispäivämäärä
2007-06-07Tiivistelmä
Tämän tutkimuksen tarkoituksena oli kuvata kaksoisdiagnoosipotilaiden toimintakykyä ja toimintakyvyn muutoksia yhdeksän kuukauden seurantajakson alussa ja lopussa. Kaksoisdiagnoosi tarkoittaa samanaikaisesti päihdeongelman kanssa esiintyvää psyykkistä sairautta. Tämä pro gradu - tutkimus liittyy 5 Euroopan maassa toteutettavaan ISADORA -hankkeeseen (Integrated Services Aimed at Dual Diagnosis and Optimal Recovery from Addiction). Projektin tarkoituksena on kaksoisdiagnoosipotilaiden saumattomien palveluiden kehittäminen.
Tämä tutkimus on kvantitatiivinen ja se sisältää analyysin tutkimushaastatteluissa kerätyistä tiedoista. Haastatteluihin vastanneiden lukumäärä oli alussa 54 henkilöä. Lopulliseen analyysiin jäi 43 henkilön vastaukset. Haastattelut toteutettiin 16.10.20032.4.2004 välisenä aikana Pirkanmaan erikoissairaanhoidon akuuttipsykiatrian osastolla olevista potilaista. Potilaat haastateltiin ensin sairaalassa ja yhdeksän kuukauden kuluttua heidät haastateltiin uudelleen. Kaikilla potilailla oli yksilöllinen hoitosuunnitelma seurantajakson aikana. Tutkija Minna Sorsa oli kerännyt tutkimusaineiston ja täyttänyt tutkimuslomakkeet. Mittareina käytettiin valideja ja reliaabeleja mittareita. Nämä olivat päihderiippuvuuden vakavuutta kuvaava mittari, oireita kuvaava mittari ja toimintakykyä kuvaava mittari.
Alkoholi oli käytetyin päihde ja seuraavaksi yleisintä oli lääkeaineiden päihteenomainen käyttö. Muutos päihteiden käytössä ei ollut tilastollisesti merkitsevä seurantajakson alku- ja lopputilannetta verrattaessa. Potilaiden taustatietoihin liittyi monia ongelmia esimerkiksi rikollisuutta ja työttömyyttä. Oireiden summamuuttujissa ilmeni, että masennus oireyhtymä oli vähentynyt lähes tilastollisesti merkitsevästi seurantajakson aikana. Yksittäisiä oireita tarkasteltaessa helpotusta oli tullut seuraaviin, alussa voimakkaisiin oireisiin: hermostuneisuus, tunne, että olet lukossa, etkä saa asioita hoidettua, unensaantivaikeudet, se, että heräät aikaisin aamulla etkä saa unta, keskittymisvaikeudet ja itsemurha-ajatukset. Uniongelmiin liittyvät oireet olivat voimakkaita kaikissa uneen liittyvissä kysymyksissä tutkimuksen alussa.
Tutkimustuloksien mukaan potilaiden toimintakyvyssä oli tapahtunut tilastollisesti merkitseviä muutoksia seurantajakson aikana. Fyysisen toimintakyvyn osalta peseytyminen ja pukeutuminen olivat kehittyneet parempaan suunta. Psyykkisen toimintakyvyn osalta mieliala, henkinen työkyky, sosiaalisen toimintakyky olivat parantuneet ja vakava masennus sekä itsemurhayritykset
vähenivät. Toimintakykyä kuvaavan mittarin kaikkien muuttujien keskiarvot olivat suomalaisen väestön keskiarvojen alapuolella vielä tutkimuksen lopussa. Kaksoisdiagnoosipotilaat kokivat hoidon tarvetta kaikkiin toimintakyvyn osa-alueisiin.
Avainsanat: kaksoisdiagnoosi, päihteet, mielenterveys, toimintakyky/fyysinen, psyykkinen, sosiaalinen.
Abstract
The purpose of this study was to describe the functioning and changes in the functioning among dual diagnosis patients in the beginning and at the end of a nine month period. Dual diagnosis means severe psychiatric illness combined with addiction. This pro gradu- research is connected to the ISADORA- project. ISADORA comes from the words " Integrated Services Aimed at Dual Diagnosis and Optimal Recovery from Addiction". The aim of the Isadora- project is to describe service provision for patients with dual diagnosis in seven European settings and to compare morbidity and service use of these patients across the participating centres.
This research is quantitative and it includes the analysis of the data what is collected during the interviews. The number of those who answered the questions in the beginning was 54. At the end there were 43 answers left for analysis. The interviews of the patients who were in care in Pirkanmaa area hospitals in acute psychiatric wards took place between 16.10.2003-2.4.2004. The first interview took place in the hospital and the second interview took place after nine months following the same guidelines. Every patient had their individual health care plan during these nine months. Researcher Minna Sorsa had collected the data and she filled the research questionnaires, too. The questionnaires were valid and reliable. These were The Addiction Severity Index, SCL- symptom inventory and SF- 36 functioning survey.
Alcohol was the most common substance abused followed by medicine tranquilizer. The change in using these substances was not statistically significant between the beginning and the end of the follow-up time. There were many problems in the patients' background such as criminal behaviour and unemployment.
There was improvement bordering statistical significance in parameters denoting depression during the follow-up. Considering symptoms individually the following symptoms were relieved: nervousness, feeling blocked in getting things done, trouble falling asleep, waking up too early in the morning and trouble falling asleep again, trouble concentrating and suicidal thoughts. Sleeping problems were intensive in all the questions concerning sleep in the beginning of the follow-up.
Physical functioning was improved in bathing or dressing situations. Psychic functioning was improved in the following areas: mood, mental work ability, serious depression, suicide attempts and social functioning. The average values of all the variables in functioning measures were under the Finnish population average still at the end of the follow-up. Patients with dual diagnosis felt they needed health care in all areas of functioning.
Keywords; dual diagnosis, intoxicants , mental health, functioning: physical, psychic and social.
Tämä tutkimus on kvantitatiivinen ja se sisältää analyysin tutkimushaastatteluissa kerätyistä tiedoista. Haastatteluihin vastanneiden lukumäärä oli alussa 54 henkilöä. Lopulliseen analyysiin jäi 43 henkilön vastaukset. Haastattelut toteutettiin 16.10.20032.4.2004 välisenä aikana Pirkanmaan erikoissairaanhoidon akuuttipsykiatrian osastolla olevista potilaista. Potilaat haastateltiin ensin sairaalassa ja yhdeksän kuukauden kuluttua heidät haastateltiin uudelleen. Kaikilla potilailla oli yksilöllinen hoitosuunnitelma seurantajakson aikana. Tutkija Minna Sorsa oli kerännyt tutkimusaineiston ja täyttänyt tutkimuslomakkeet. Mittareina käytettiin valideja ja reliaabeleja mittareita. Nämä olivat päihderiippuvuuden vakavuutta kuvaava mittari, oireita kuvaava mittari ja toimintakykyä kuvaava mittari.
Alkoholi oli käytetyin päihde ja seuraavaksi yleisintä oli lääkeaineiden päihteenomainen käyttö. Muutos päihteiden käytössä ei ollut tilastollisesti merkitsevä seurantajakson alku- ja lopputilannetta verrattaessa. Potilaiden taustatietoihin liittyi monia ongelmia esimerkiksi rikollisuutta ja työttömyyttä. Oireiden summamuuttujissa ilmeni, että masennus oireyhtymä oli vähentynyt lähes tilastollisesti merkitsevästi seurantajakson aikana. Yksittäisiä oireita tarkasteltaessa helpotusta oli tullut seuraaviin, alussa voimakkaisiin oireisiin: hermostuneisuus, tunne, että olet lukossa, etkä saa asioita hoidettua, unensaantivaikeudet, se, että heräät aikaisin aamulla etkä saa unta, keskittymisvaikeudet ja itsemurha-ajatukset. Uniongelmiin liittyvät oireet olivat voimakkaita kaikissa uneen liittyvissä kysymyksissä tutkimuksen alussa.
Tutkimustuloksien mukaan potilaiden toimintakyvyssä oli tapahtunut tilastollisesti merkitseviä muutoksia seurantajakson aikana. Fyysisen toimintakyvyn osalta peseytyminen ja pukeutuminen olivat kehittyneet parempaan suunta. Psyykkisen toimintakyvyn osalta mieliala, henkinen työkyky, sosiaalisen toimintakyky olivat parantuneet ja vakava masennus sekä itsemurhayritykset
vähenivät. Toimintakykyä kuvaavan mittarin kaikkien muuttujien keskiarvot olivat suomalaisen väestön keskiarvojen alapuolella vielä tutkimuksen lopussa. Kaksoisdiagnoosipotilaat kokivat hoidon tarvetta kaikkiin toimintakyvyn osa-alueisiin.
Avainsanat: kaksoisdiagnoosi, päihteet, mielenterveys, toimintakyky/fyysinen, psyykkinen, sosiaalinen.
Abstract
The purpose of this study was to describe the functioning and changes in the functioning among dual diagnosis patients in the beginning and at the end of a nine month period. Dual diagnosis means severe psychiatric illness combined with addiction. This pro gradu- research is connected to the ISADORA- project. ISADORA comes from the words " Integrated Services Aimed at Dual Diagnosis and Optimal Recovery from Addiction". The aim of the Isadora- project is to describe service provision for patients with dual diagnosis in seven European settings and to compare morbidity and service use of these patients across the participating centres.
This research is quantitative and it includes the analysis of the data what is collected during the interviews. The number of those who answered the questions in the beginning was 54. At the end there were 43 answers left for analysis. The interviews of the patients who were in care in Pirkanmaa area hospitals in acute psychiatric wards took place between 16.10.2003-2.4.2004. The first interview took place in the hospital and the second interview took place after nine months following the same guidelines. Every patient had their individual health care plan during these nine months. Researcher Minna Sorsa had collected the data and she filled the research questionnaires, too. The questionnaires were valid and reliable. These were The Addiction Severity Index, SCL- symptom inventory and SF- 36 functioning survey.
Alcohol was the most common substance abused followed by medicine tranquilizer. The change in using these substances was not statistically significant between the beginning and the end of the follow-up time. There were many problems in the patients' background such as criminal behaviour and unemployment.
There was improvement bordering statistical significance in parameters denoting depression during the follow-up. Considering symptoms individually the following symptoms were relieved: nervousness, feeling blocked in getting things done, trouble falling asleep, waking up too early in the morning and trouble falling asleep again, trouble concentrating and suicidal thoughts. Sleeping problems were intensive in all the questions concerning sleep in the beginning of the follow-up.
Physical functioning was improved in bathing or dressing situations. Psychic functioning was improved in the following areas: mood, mental work ability, serious depression, suicide attempts and social functioning. The average values of all the variables in functioning measures were under the Finnish population average still at the end of the follow-up. Patients with dual diagnosis felt they needed health care in all areas of functioning.
Keywords; dual diagnosis, intoxicants , mental health, functioning: physical, psychic and social.