WIITAUNIONIN KUNTAPARIYHTEISTYÖN VAIKUTUS PIHTIPUTAAN KUNNAN JA VIITASAAREN KAUPUNGIN TALOUKSIIN
NIKKILÄ, ERKKI (2007)
NIKKILÄ, ERKKI
2007
Kunnallistalous - Local Public Economics
Kauppa- ja hallintotieteiden tiedekunta - Faculty of Economics and Administration
This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Hyväksymispäivämäärä
2007-06-13
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/urn:nbn:fi:uta-1-17080
https://urn.fi/urn:nbn:fi:uta-1-17080
Tiivistelmä
Kuntarakenne ja kuntien palvelutoiminta ovat historian suurimpien muutosten edessä. Eläkkeelle jäävien suuri määrä, uhkaava työntekijäpula ja väestön ikärakenteen muutos tuovat kunnille suuria haasteita, joihin pitää varautua. Varautumista hankaloittaa se, että kuntatalous on jo nyt vaikeuksissa. Edellä mainittujen syiden vuoksi valtioneuvosto käynnisti keväällä 2005 kunta- ja palvelurakenteen uudistamishankkeen, josta käytetään nimeä PARAS-hanke. Hankkeen tavoitteena on turvata hyvinvointipalvelujen saatavuus ja laatu koko maassa muuttamalla kuntarakenne riittävän vah-vaksi tulevaisuuden haasteisiin.
Avainasia kuntatalouden vahvistamisessa on tuottavuuden lisääminen kunnallisessa palvelutuotannossa. Käytettävissä olevilla panoksilla on saatava entistä enemmän aikaan suoritteita. Tuottavuuden lisäämisessä on kolme keinoa: kuntien välinen yhteistoiminta (sisältää kuntaliitokset), kuntaor-ganisaation sisäisen rakenteen tarkastelu sekä yksittäisen tuotteen tai palvelun tuottamistavan kehittäminen. PARAS-hankkeessa ovat tähän mennessä korostuneet kuntien yhteistoiminta ja kuntaliitokset, joita valtio tukee rahallisesti suurin panoksin. Tuottavuuden kohottamisessa voisi saada parempia tuloksia ainakin lyhyellä aikavälillä kohdistamalla toimenpiteet kuntien sisäiseen rakenteeseen ja yksittäisten tuotteiden tai palveluiden tuottamistapoihin, koska kuntien yhteistoiminta etenee kangerrellen. Joka tapauksessa kaikilla edellä mainituilla tasoilla on varmasti parannettavaa tuottavuuden lisäämisessä.
Kuntien yhteistoiminta ja kuntaliitokset etenevät hitaasti. Oman kunnan etujen valvomisesta on vaikea siirtyä seudulliseen tai alueelliseen kumppanuusverkostoon. Tähän on varmasti monia syitä. Yksi on se, että kuntien toimintaympäristö on moniulotteinen ja vaikeasti hallittava. Toinen syy on ehkä se, että kuntaidentiteetti on vahva ja kuntien välinen luottamuspääoma on historiallisesta taus-tasta johtuen alhaisella tasolla. Tätä ei ole osattu huomioida PARAS-hankkeessa. Siinä rakenne-muutoksen päällimmäisiksi keinoiksi ovat nousseet kuntaliitokset, jotka ovat huonoin tapa lähteä kasvattamaan muutoksessa välttämätöntä luottamuspääomaa, mikäli kuntien välinen asetelma jo ennestään on ennakkoluuloinen, niin kuin monesti on. Luottamuspääoman kasvattaminen on kuitenkin ehdoton edellytys kuntapalveluiden fuusion onnistumisessa, on fuusion toteuttamistapa millainen hyvänsä.
Pihtiputaan kunta ja Viitasaaren kaupunki aloittivat kuntapariyhteistyön 1.1.2005 niin sanotulla Wiitaunionin mallilla. Yhteistyö koskettaa koko kunnallista palvelutuotantoa lukuun ottamatta elinkeinopalveluja. Yhteistyö on toteutettu luottamuspääomaa kasvattamalla ja toisen kuntaidentiteettiä kunnioittaen. Palveluiden kehittämisen perustana on toiminnallis-taloudellinen paikallisuus. Yhteistyö on muuttanut kuntaparin kuntien talouskehitykset selkeästi perinteisellä tavalla jatkaneita vertailukuntia paremmiksi.
Avainsanat: Luottamuspääoma, paikallisuus, identiteetti, yhteistyö, tuottavuus, Wiitaunioni
Avainasia kuntatalouden vahvistamisessa on tuottavuuden lisääminen kunnallisessa palvelutuotannossa. Käytettävissä olevilla panoksilla on saatava entistä enemmän aikaan suoritteita. Tuottavuuden lisäämisessä on kolme keinoa: kuntien välinen yhteistoiminta (sisältää kuntaliitokset), kuntaor-ganisaation sisäisen rakenteen tarkastelu sekä yksittäisen tuotteen tai palvelun tuottamistavan kehittäminen. PARAS-hankkeessa ovat tähän mennessä korostuneet kuntien yhteistoiminta ja kuntaliitokset, joita valtio tukee rahallisesti suurin panoksin. Tuottavuuden kohottamisessa voisi saada parempia tuloksia ainakin lyhyellä aikavälillä kohdistamalla toimenpiteet kuntien sisäiseen rakenteeseen ja yksittäisten tuotteiden tai palveluiden tuottamistapoihin, koska kuntien yhteistoiminta etenee kangerrellen. Joka tapauksessa kaikilla edellä mainituilla tasoilla on varmasti parannettavaa tuottavuuden lisäämisessä.
Kuntien yhteistoiminta ja kuntaliitokset etenevät hitaasti. Oman kunnan etujen valvomisesta on vaikea siirtyä seudulliseen tai alueelliseen kumppanuusverkostoon. Tähän on varmasti monia syitä. Yksi on se, että kuntien toimintaympäristö on moniulotteinen ja vaikeasti hallittava. Toinen syy on ehkä se, että kuntaidentiteetti on vahva ja kuntien välinen luottamuspääoma on historiallisesta taus-tasta johtuen alhaisella tasolla. Tätä ei ole osattu huomioida PARAS-hankkeessa. Siinä rakenne-muutoksen päällimmäisiksi keinoiksi ovat nousseet kuntaliitokset, jotka ovat huonoin tapa lähteä kasvattamaan muutoksessa välttämätöntä luottamuspääomaa, mikäli kuntien välinen asetelma jo ennestään on ennakkoluuloinen, niin kuin monesti on. Luottamuspääoman kasvattaminen on kuitenkin ehdoton edellytys kuntapalveluiden fuusion onnistumisessa, on fuusion toteuttamistapa millainen hyvänsä.
Pihtiputaan kunta ja Viitasaaren kaupunki aloittivat kuntapariyhteistyön 1.1.2005 niin sanotulla Wiitaunionin mallilla. Yhteistyö koskettaa koko kunnallista palvelutuotantoa lukuun ottamatta elinkeinopalveluja. Yhteistyö on toteutettu luottamuspääomaa kasvattamalla ja toisen kuntaidentiteettiä kunnioittaen. Palveluiden kehittämisen perustana on toiminnallis-taloudellinen paikallisuus. Yhteistyö on muuttanut kuntaparin kuntien talouskehitykset selkeästi perinteisellä tavalla jatkaneita vertailukuntia paremmiksi.
Avainsanat: Luottamuspääoma, paikallisuus, identiteetti, yhteistyö, tuottavuus, Wiitaunioni