STEREOTYYPPEJÄ, KARIKATYYREJÄ VAI JOTAIN AIVAN MUUTA? Roolien rakentaminen ja rakentuminen improvisoiduissa koko illan pitkissä näytelmissä

Abstract

Tarkastelen improvisoitua koko illan pitkää näytelmää pro gradu tutkielmassani roolien rakentumisen ja rakentamisen näkökulmasta. Selvitän, mikä määrittää roolin ja missä vaiheessa rooli määrittyy. Päähuomioni keskittyy yleisesti improvisoitujen näytelmien dramaturgisiin rakenteisiin, replikointiin ja ihmisten omiin maneereihin. Käsittelen työssäni myös tyylilajien (komedia, tragedia) vaikutusta tarinoihin ja näytelmien henkilöhahmoihin. Huomioin työssäni muusikoiden ja valomiesten osuuden näytelmän rakentamisessa ja sitä kautta henkilöhahmojen muodostumisessa. Pohdin ryhmän vuorovaikutussuhteiden vaikutusta lopputulokseen ja niitä seikkoja, jotka vaikuttavat stereotyyppisten roolitusten syntyyn esitystilanteessa.

Improvisoija on näytelmän aikana käsikirjoittaja, ohjaaja ja näyttelijä. Näiden roolien päällekkäisyys on yksi selitys improvisoitujen näytelmien henkilöhahmojen säröisyydelle ja hajanaisuudelle. Improvisaatioteatteri edustaa osittain täysin omaa genreä, jolla on oma vahva suprastruktuurinsa, ja josta ei välttämättä edes tarvitse päästä eroon.

Tutkielmaa leimaa voimakkaasti Keith Johnstonen improvisaatiometodi siitä syystä, että Suomessa vallalla oleva improvisaatioteatterikulttuuri pohjautuu hänen opetuksiinsa ja näin ollen myös oma käsitykseni asioista perustuu Johnstonen teorioihin.

Avainsanoja: improvisointi, improvisaatioteatteri, teatteri, Keith Johnstone, rooli, henkilöhahmo, stereotyyppi