Zum interkulturellen Fremdsprachenunterricht. Am Beispiel eines Unterrichtsversuchs zur Landeskunde der DDR
JUKKOLA, MARJA (2007)
JUKKOLA, MARJA
2007
Saksan kieli ja kulttuuri - German Language and Culture
Humanistinen tiedekunta - Faculty of Humanities
This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Hyväksymispäivämäärä
2007-06-13
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/urn:nbn:fi:uta-1-17047
https://urn.fi/urn:nbn:fi:uta-1-17047
Tiivistelmä
Vieraan kielen oppiminen määritellään usein tiettyjen taitojen oppimiseksi. Pitkään vallalla olleen käsityksen mukaan kieli oli järjestelmä, joka pitää oppia. Vähitellen vieraan kielen opetus on kehittynyt kielioppi- ja käännösmenetelmää noudattavasta opetuksesta viestintää painottavaan kielenopetukseen. Viime aikoina vieraan kielen opetuksessa on pyritty kohti kulttuurien välistä kasvatusta. On otettu huomioon, että kielen oppijan oma kulttuuri määrittelee vahvasti sen, miten vieras kieli opitaan, sekä ymmärrettävä, että vastaavasti vieraan kielen taustalla on oma kulttuurinsa. Vieraalla kielellä kommunikoinnin lisäksi on opittava viestimään kulttuurille ominaisella tavalla. Kulttuurien välinen opetus pyrkii lisäämään oppijan ymmärtämystä, arvostusta ja suvaitsevaisuutta vierasta kulttuuria kohtaan. Kulttuurien välistä kasvatusta korostetaan uusimmissa valtakunnallisissa opetussuunnitelmissa, mutta katsaus esimerkiksi saksan kielen oppikirjoihin paljastaa, että opetus on edelleen pitkälti kielioppi- ja kommunikaatiopainotteista.
Tämän työn tavoitteena on selventää kulttuurien välisen vieraan kielen opetuksen käsitettä perehtymällä ensin kulttuuri-sanan määritelmään. Mukaan otetaan valtakunnallisten opetussuunnitelmien lisäksi myös katsaus Eurooppalaiseen viitekehykseen sekä kielisalkkuun, joilla on kasvava rooli nykyisessä vieraan kielen opetuksessa. Kulttuurien välisen vieraan kielen opetuksen metodina esitellään kokemuksellinen oppiminen, jossa korostetaan opetuksen autenttisuutta, yhteistoiminnallisuutta, oppijan autonomisuutta sekä kohtaamisen merkitystä oppimisessa. Teoriaosan lopuksi käsitellään kulttuurien välistä maantuntemuksen opetusta saksan kielessä. Maantuntemukseen kuuluu olennaisena osana historia ja sen roolia tarkastellaan mm. luomalla silmäys saksan kielen oppikirjoihin. Tämän jälkeen esitellään vielä kulttuurien välistä oppimista tukevia opetuskeinoja, kuten kirjallisuuden, pelien, kuvien sekä median käyttöä opetuksessa, opintomatkojen ja matkustelun merkitystä unohtamatta.
Työn empiirinen osa on laadullinen tapaustutkimus, jossa tarkkaillaan suomalaista saksaa opiskelevaa lukioryhmää ja heidän opettajaansa viiden oppitunnin ajan. Opetusjakson aiheena on DDR-maantuntemus. Tutkimuksen tavoitteena on selvittää, miten kulttuurien välistä vieraan kielen opetusta voidaan toteuttaa maantuntemuksen opetuksessa. Tarkoituksena on myös selvittää, miten teoriaosassa mainitut opetusmetodit ja keinot soveltuvat maantuntemusopetukseen ja analysoida kerätyn tutkimusmateriaalin avulla, miten kulttuurien välinen opetus onnistui. Kyselykaavakkeiden sekä haastatteluiden avulla saadaan selville myös opiskelijoiden mielipiteet opetusjaksosta.
Opetusjakson analyysi osoitti, että kulttuurien välinen vieraan kielen opetus soveltuu hyvin maantuntemusopetukseen. Mainitut opetusmetodit ja keinot tarjoavat mahdollisuuksia kulttuurien väliselle opetukselle ja tuovat opiskelijoiden mielestä tervetullutta vaihtelua oppikirjapainotteiseen työskentelyyn. Tutkimus osoitti kuitenkin, että vieraan kielen opetus on edelleen tietopainotteista: monien opetuskeinojen todettiin kerryttäneen opiskelijoiden tietoja aiheesta ja usein opiskelijat kuvasivat opetuskeinoja ”informatiivisiksi”.
Asiasanat: Interkultureller Fremdsprachenunterricht, Landeskunde, interkulturelle Landeskunde
Tämän työn tavoitteena on selventää kulttuurien välisen vieraan kielen opetuksen käsitettä perehtymällä ensin kulttuuri-sanan määritelmään. Mukaan otetaan valtakunnallisten opetussuunnitelmien lisäksi myös katsaus Eurooppalaiseen viitekehykseen sekä kielisalkkuun, joilla on kasvava rooli nykyisessä vieraan kielen opetuksessa. Kulttuurien välisen vieraan kielen opetuksen metodina esitellään kokemuksellinen oppiminen, jossa korostetaan opetuksen autenttisuutta, yhteistoiminnallisuutta, oppijan autonomisuutta sekä kohtaamisen merkitystä oppimisessa. Teoriaosan lopuksi käsitellään kulttuurien välistä maantuntemuksen opetusta saksan kielessä. Maantuntemukseen kuuluu olennaisena osana historia ja sen roolia tarkastellaan mm. luomalla silmäys saksan kielen oppikirjoihin. Tämän jälkeen esitellään vielä kulttuurien välistä oppimista tukevia opetuskeinoja, kuten kirjallisuuden, pelien, kuvien sekä median käyttöä opetuksessa, opintomatkojen ja matkustelun merkitystä unohtamatta.
Työn empiirinen osa on laadullinen tapaustutkimus, jossa tarkkaillaan suomalaista saksaa opiskelevaa lukioryhmää ja heidän opettajaansa viiden oppitunnin ajan. Opetusjakson aiheena on DDR-maantuntemus. Tutkimuksen tavoitteena on selvittää, miten kulttuurien välistä vieraan kielen opetusta voidaan toteuttaa maantuntemuksen opetuksessa. Tarkoituksena on myös selvittää, miten teoriaosassa mainitut opetusmetodit ja keinot soveltuvat maantuntemusopetukseen ja analysoida kerätyn tutkimusmateriaalin avulla, miten kulttuurien välinen opetus onnistui. Kyselykaavakkeiden sekä haastatteluiden avulla saadaan selville myös opiskelijoiden mielipiteet opetusjaksosta.
Opetusjakson analyysi osoitti, että kulttuurien välinen vieraan kielen opetus soveltuu hyvin maantuntemusopetukseen. Mainitut opetusmetodit ja keinot tarjoavat mahdollisuuksia kulttuurien väliselle opetukselle ja tuovat opiskelijoiden mielestä tervetullutta vaihtelua oppikirjapainotteiseen työskentelyyn. Tutkimus osoitti kuitenkin, että vieraan kielen opetus on edelleen tietopainotteista: monien opetuskeinojen todettiin kerryttäneen opiskelijoiden tietoja aiheesta ja usein opiskelijat kuvasivat opetuskeinoja ”informatiivisiksi”.
Asiasanat: Interkultureller Fremdsprachenunterricht, Landeskunde, interkulturelle Landeskunde