Vertaistuen merkitys terveydenhuollon sosiaalityössä jaksamiselle

Abstract

Tässä tutkielmassa tarkastellaan terveydenhuollon sosiaalityössä jaksamiseen vaikuttavia tekijöitä vertaistuen eli kollegoilta saatavan tuen näkökulmasta. Tutkimuksen tarkoituksena on selvittää vertaistuen merkitystä terveydenhuollon sosiaalityöntekijöiden työssä jaksamiselle sosiaalityöntekijöiden itsensä kokemana. Tutkimusongelmaa on jäsennetty tarkastelemalla: mitä ja millaista vertaistuki terveydenhuollon sosiaalityössä on ja kuinka se toteutuu sosiaalityöntekijöiden kesken sekä mitkä tekijät vaikuttavat sosiaalityöntekijöiden työssä jaksamiseen terveydenhuollossa. Tutkimuksen tavoitteena on muodostaa kuva terveydenhuollossa toimivien sosiaalityöntekijöiden kokemusten kautta heidän erilaisille vertaistukitapahtumille antamistaan merkityksistä ja niiden suhteesta työssä jaksamiselle.

Tutkimus on laadullinen tutkimus, jonka aineisto on kerätty teemahaastattelemalla kahdeksan terveydenhuollossa psykiatrisessa sairaalassa työskentelevää sosiaalityöntekijää. Aineiston analyysimenetelmänä on käytetty teemoittelua.

Tutkimuksen perusteella voidaan todeta, että terveydenhuollon sosiaalityöntekijät jaksavat hyvin työssään. Työssä jaksamista edistävät ensisijaisesti työyhteisötyöhön liittyvät tekijät, kuten työtovereilta saatu sosiaalinen tuki ja vertaistuki, työyhteisöjen kulttuuri sekä työyhteisöistä saatu arvostus. Myös mielekäs työ lisää työssä jaksamista. Hyvästä jaksamisesta huolimatta työstä on löydettävissä myös jaksamista heikentäviä tekijöitä, kuten työn organisointi, palautteen puute sekä sosiaalityön yleinen yhteiskunnallinen arvostus. Kokemattomien sosiaalityöntekijöiden työssä jaksamista vaikeuttaa myös moniammatillinen työryhmätyö.

Tutkimukseni perusteella sosiaalityöntekijät saavat ainakin jonkinlaista vertaistukea kollegoiltaan. Tärkeintä sosiaalityöntekijöille on tieto siitä, että tukea on tarpeen tullen saatavilla. Vertaistukea voidaan saada ns. virallisissa tapaamisissa, joita ovat esimerkiksi ammattiryhmän omat kokoukset. Tärkeintä tukea saadaan kuitenkin epävirallisista, jokapäiväisistä keskusteluista ja tapaamisista kollegoiden kanssa esimerkiksi kahvitunneilla ja ruokatauoilla. Vertaistuen antamiselle ja saamiselle pidetään tärkeänä yhteisiä kokemuksia ja samanlaisia työn lähtökohtia, joten koko sosiaalityöntekijöiden ryhmän kesken vertaistuki ei aina välttämättä toimi. Tärkein vertaistukija löytyykin usein samanlaista työtä tekevästä ja samantyyppisellä osastolla työskentelevästä kollegasta.

Vertaistuki edistää työssä jaksamista tukemalla sosiaalityöntekijöiden ammatillista kehittymistä sekä vahvistamalla henkistä työssä jaksamista. Ammatillista kehittymistä vertaistuki edistää tuen osa-alueiden tiedollisen ja emotionaalisen tuen avulla. Henkistä työssä jaksamista vertaistuki vahvistaa emotionaalisen tuen sekä sosiaalityöntekijöiden keskinäisen yhteisöllisyyden kautta. Vertaistuen merkitys korostuu etenkin terveydenhuollon sosiaalityössä kokemattomien sosiaalityöntekijöiden työssä, vaikka se onkin tärkeää tukea työuran jokaisessa vaiheessa.

Hyvin toimivan vertaistuen avulla olisi mahdollista kehittää sosiaalityötä ja parantaa sen asemaa ja roolia terveydenhuollon kentällä. Myös uusien, kokemattomien sosiaalityöntekijöiden asema moniammatillisessa työryhmässä helpottuisi ja heidän ammatti-identiteetti mahdollisesti vahvistuisi. Tämä vaatisi yhteistä vastuunottoa koko ammattiryhmältä sosiaalityöstä terveydenhuollon toimipisteessä sekä kokemusten jakamista yhteisesti koko ammattiryhmän kesken. Koska vertaistuen saaminen ei ole kaikille sosiaalityöntekijöille itsestäänselvyys, ammattiryhmän tulisi yhteisesti huolehtia siitä, että kaikki sen jäsenet saavat tarvitsemansa tuen.