Oopperan ohjaaminen. Sovellusesimerkkinä Mozartin Valepuutarhuritar

Abstract

Tutkielmassa tarkastellaan oopperaohjaajan työtä ja oopperan ohjausprosessin etenemistä teosvalinnasta kohti ensi-iltaa. Oopperaohjaajan työn erikoispiirteitä ja persoonallisia ohjaustapoja kartoitetaan eri ohjaajien lehtihaastattelujen, sekä ohjaustyötä käsittelevän kirjallisuuden avulla. Tutkielman aineistona ovat myös omiin havaintoihin perustuvat muistiinpanot eri ohjaajien työskentelystä oopperan harjoituksissa. Tutkielmassa selvitetään myös mitkä elementit erottavat oopperan ohjaamisen puheteatterin ohjaamisesta. Erityisesti musiikkiin, laulajan työn ymmärtämiseen ja johtamiseen liittyvät taidot nousevat tärkeään asemaan oopperaa ohjattaessa.

Tutkielmassa sovellusesimerkkinä on Mozartin ooppera Valepuutarhuritar. Sen aarioita ja ensembleja analysoidaan musiikkianalyysin keinoin ja osoitetaan musiikin tarjoamia ohjauksellisia mahdollisuuksia. Tutkielmassa esitellään Valepuutarhurittaren ohjausprosessi ja tarkastellaan tuloksia aiemmin tutkielmassa esitettyjen oopperan ohjaamista koskeneiden näkemysten läpi. Tutkielman keskiössä on oopperaohjaajan suhde partituuriin ja musiikkiin yleisesti. Partituuri on oopperaohjaajan työväline jonka käyttämistä musiikillisohjauksellisena materiaalina perustellaan tutkielmassa. Teatterintutkija Gunnel Bergströmin väitöskirjassa In Search of Meaning in Opera (2000) laulajille antamia partituurin tutkimistapoja sovelletaan tutkielmassa koskemaan myös oopperaohjaajaa. Tutkielmassa todetaan, että oopperaohjaajalle on eduksi osata lukea nuotteja ja partituuria. Oopperaohjaaja pyrkii kokonaistaideteoksen luomiseen ja käyttää partituurin musiikillisia impulsseja ohjauksessa hyväkseen.

Asiasanat: ooppera, oopperaohjaaja, partituuri, Valepuutarhuritar, La finta giardiniera.

Kohdehenkilö: Wolfgang Amadeus Mozart