Paikallisia kehittämiskulttuureja etsimässä. Käsitteellinen tutkimus alueellisen kehittämisen kulttuurisista rakenteista

Abstract

Alueellisen kehittämisen prosessit ja käytännöt ovat viime vuosina saaneet paljon huomiota osakseen. On huomattu, ettei alueiden kehittymistä voi selittää ainoastaan ulkoisilla tekijöillä. Tässä tutkimuksessa pureudutaan alueellisen kehittämisen kulttuurisiin piirteisiin. Lähtökohtana on se, että aluekehittäminen, kuten mikä tahansa taloudellinen toiminta, on juurtunut paitsi paikalliseen ympäristöönsä ja resursseihinsa, myös paikallisiin tulkintakehyksiin, ajattelutapoihin ja käytäntöihin. Samat yhteiskunnalliset muutospaineet ja toimintaympäristön muutokset otetaan vastaan eri alueilla eri tavoin, koska alueille on kehittynyt paikallisesti sopeutettu malli toimia kehittämisessä, oma kehittämiskulttuuri. Tutkimus lähestyy alueellisen kehittämisen kulttuurisia piirteitä eksploratiivisella otteella. Tutkimuksen keskeisenä kysymyksenä on, miten alueellisen kehittämisen voi nähdä kulttuurisidonnaisena ilmiönä, ja miten tällaista ilmiötä voi tutkia. Tutkimuksen aineistona on tieteellinen kirjallisuus.

Vastausta kehittämiskulttuurin olemukseen etsitään kulttuurin ja talouden suhdetta käsittelevästä tieteellisestä keskustelusta, kehitystutkimuksesta sekä organisaatiokulttuurin, alueellisen kulttuurin ja identiteetin, ammattikulttuurien, etnisten, uskonnollisten ja yhteiskuntaluokkakytkösten sekä poliittisen kulttuurin käsitteiden kautta. Alueellinen tietoisuus on koko alueellisen kehittämisen perusta, mutta se on suhteellisen piilevä kulttuuritaso. Poliittinen kulttuuri on sen sijaan hyvin näkyvä, ja sen käsitteistöllä alueellisen kehittämisen käytäntöjä voi selittää pitkälle. Muut kulttuurin tasot täydentävät käsitteistöä ja näkökulmaa, mutteivät tarjoa yksinään pitävää tulkintakehystä kehittämiskulttuurille. Sen sijaan muutoskäsitys on nostettava ehdottomaksi osaksi aluekehittämisen kulttuurista tulkintaa.

Kehittämiskulttuuri jaetaan tutkimuksessa neljään eri toimintakenttään: tunnistukseen, menettelytapoihin, ohjaukseen ja eteenpäinviemiseen. Nämä neljä kenttää kuvaavat kehittämisen valinnan paikkoja erilaisten merkitysten luomisen näkökulmasta. Lisäksi jäsennetään eri teoriapohjien perusteella joukko muuttujia, jotka muodostavat mallin kehittämiskulttuurista. Nämä muuttujat ovat 1) käsitys asioiden tilasta, 2) käsitys toimijuudesta, 3) käsitys toimintatavoista, 4) varmuuden tarve, 5) käsitys tiedosta ja sen tarpeesta, 6) käsitys ajasta, 7) kyky reflektoida ja oppia sekä 8) käsitys muutoksen luonteesta. Näiden muuttujien varaan rakentuvat erilaiset kehittämiskulttuurit. Malli on kuitenkin teoreettinen jäsennys, jonka käytettävyys paljastuu vasta empiirisessä sovelluksessa.

Kulttuurinen näkökulma paikalliseen juurtumiseen täydentää hyvin alueellisen kehittämisen näkymättömästä dynamiikasta käytävää vilkasta keskustelua. Kulttuuria on tutkittu paljon kehitykseen vaikuttavana tekijänä. Sen sijaan kehittämisen, kehityksen luomisen, kulttuuriset piirteet ovat jääneet melko pimentoon. Haasteena ovat kuitenkin epäselvä käsitteistö niin kulttuurin kuin alueellisen kehittämisenkin ympärillä sekä tutkimusmetodiset kysymykset.

Avainsanat: Aluekehitys, kehittäminen, kulttuurisidonnaisuus