Pieni maailma suuren sisällä. Kommunikaatio, kokemuksellisuus ja kehollisuus capoeirassa

Abstract

Pro gradu -työni on tutkimus capoeiran kommunikatiivisesta luonteesta sekä capoeiristan omakohtaisesta kokemuksesta. Tutkimukseen sisältyy myös laajahko historiaosuus, sillä historia on jättänyt vahvan jälkensä capoeiran liikekieleen. Tutkimuksen tarkoituksena on ensinnäkin osoittaa, miten capoeiristat pelin ja rodan aikana kommunikoivat keskenään elein, liikkein ja musiikin avulla. Pohdin improvisaation ja tradition, vapauden ja sääntöjen suhdetta liikkeissä ja musiikissa. Toiseksi tutkimuksen tarkoituksena on tutkia, millainen kehollinen kokemus capoeiristalle syntyy hänen pelatessaan ja miten lajin kommunikatiivisuus vaikuttaa tähän kokemukseen. Lopuksi pohdin rodan ja yhteiskunnan välistä yhteyttä lauseen ”Capoeira roda on kuin mikrokosmos, pieni maailma suuren sisällä” innoittamana. Ilmentääkö roda yhteiskuntaansa ja toisin päin?

Tutkimustulokseni perustuvat neljän brasilialaisen opettajan haastatteluun, syksyllä 2004 tekemääni kenttätyömatkaan, nauhoittamiini rodiin sekä kirjallisuuden tutkimiseen. Tutkimusmetodini perustuu tämän aineiston analyysiin sekä osallistuvaan havainnointiin. Tutkimus on perusluonteeltaan etnografinen ja se pyrkii ennemmin tuomaan lukijan eteen väläyksiä capoeiran eri puolista kuin etsimään totuuksia.

Teoreettinen viitekehys pohjaa tutkimuksessa kahteen tutkimustraditioon, ruumiinfenomenologiaan sekä kommunikaatioteorioihin. Fenomenologian mukaan ajattelun perustana on kokemus, joka on usein ruumiillinen. Kehollinen kokemus on aina subjektiivinen, ja keho kantaa muassaan niin henkilökohtaista kuin yhteisöllistäkin historiaa. Capoeiristan tieto on pääasiassa kehollista tietoa, jossa ”nykyisten liikkeiden” suhde ”aikaisempiin liikkeisiin” on selkeä. Fenomenologiaa täydentää kommunikaatioteoreetikoiden ajatus musiikista tai liikkeistä kommunikaation väylänä, symbolien välittäjänä. Kommunikaatioteoreetikkojen avulla olen pohtinut, millä kaikilla tasoilla vuorovaikutusta capoeirassa tapahtuu. Korostan kuitenkin, ettei capoeiraa missään nimessä tule nähdä vain merkitysjärjestelmänä, eikä kehoa ja sen liikkeitä pelkkinä symboleina.

Tutkimuksessa kävi ilmi, että capoeirassa vuorovaikutusta ja kommunikatiivisuutta ilmenee ainakin kolmella tasolla: 1) historian ja roda de capoeiran välillä, 2) liikkeen ja liikkeen; liikkeen ja musiikin välillä sekä 3) rodan ja yhteiskunnan välillä. Tämän vuorovaikutuksen tuntemista yhdistettynä tradition ja improvisaation suhteen tuntemukseen kutsun tutkimuksessa ”hiljaiseksi tiedoksi” tai capoeiristan tiedoksi. Capoeiristan tieto ei tutkimuksen mukaan ole älyllistä, vaan sijaitsee kehon tasolla. Pohdin, mitä kehon tieto capoeiran kontekstissa tarkoittaa, kuinka tietoa saadaan, miten tämä tieto vaikuttaa itse pelihetkeen ja laajemmin, muokkaako se yksilön maailmankatsomusta.

Asiasanat: capoeira, kehollisuus, kommunikatiivisuus, kehon tieto, capoeiristan kokemus