Sosiaaliset verkostot sosiaalisen pääoman lähteinä Suomessa ja Etelä-Afrikassa

Abstract

Sosiaalisen pääoman tutkiminen on käsitteen laajuuden vuoksi jakautunut pienempiin osiin. Tässä tutkimuksessa keskitytään ihmisten sosiaalisiin verkostoihin sosiaalisen pääoman lähtökohtina sekä sosiaalisen tuen lähteinä. Sosiaalisen tuen avulla verkostoista koottava sosiaalinen pääoma voi muokkautua konkreettiseen ja käytettävään muotoon. Kun tehdään tutkimusta sosiaalisista verkostoista ja sosiaalisesta tuesta, on huomioitava kulttuurilliset ja kehitykselliset erot. Hyvinvointivaltiomalli ja hyvinvointivaltiollinen kehitysaste vaikuttavat sosiaalisten suhteiden muodostumiseen yhdessä köyhyyden ja julkisen sektorin kehittyneisyyden kanssa. Tämän tutkimuksen tarkoituksena on ollut selvittää sosiaalisten verkostojen eroavaisuuksia Suomessa ja Etelä-Afrikassa. Mitä eroja löytyy sosiaalisten verkostojen muotoutumisessa ja sosiaalisen tuen ulottuvuuksilla pitkälle kehittyneen sosiaalidemokraattisen hyvinvointivaltion ja vasta demokratisoituvan ja kehittyvän liberalistisen hyvinvointivaltion väliltä? Tutkimuksen empiirinen osuus perustuu ISSP 2001: Social Networks II aineistoon. Analyysi on tehty kvantitatiivisin tutkimusmenetelmin. Sosiaalisia verkostoja tarkasteltaessa eteläafrikkalaiset ovat enemmän yhteydessä niin perheeseen, sukuun kuin ystäviinsäkin kuin suomalaiset. Tulokseen saattaa vaikuttaa laajempi käsitys perheenjäsenistä sekä Etelä-Afrikan sosiaalipoliittinen kehittymättömyys, jolloin perheen ja läheisten ystävien tuki korvaa paljolti palveluja ja apua, jota yhteiskunta ei pysty tarjoamaan. Pelkkien läheisverkostojen tutkimisella eteläafrikkalaisilla näyttäisi olevan ainakin tiheämmin ja kenties tiukemmin sitoutuneet sosiaaliset verkostot kuin suomalaisilla. Lisävaloa tilanteeseen saadaan tarkastelemalla ensisijaisen sosiaalisen tuen tuottajia molemmissa maissa toiminnallisen, materiaalisen ja emotionaalisen tuen muodoissa. Eteläafrikkalaiset vastaajat hakevat sosiaalista tukea hieman laaja-alaisemmin kuin suomalaiset vastaajat. Suomalaiset näyttäisivät tukeutuvan lähinnä omaan puolisoon, perheeseen ja julkisiin palveluihin muiden verkoston jäsenten tuen jäädessä vähemmälle. Eteläafrikkalaiset turvautuivat lähinnä omaan perheeseen, sukulaisiin ja puolisoon mutta muutkin verkoston jäsenet tuntuvat tuottavan enemmän tukea kuin Suomessa. Toisaalta suomalaiset pystyvät eteläafrikkalaisia paremmin turvautumaan julkisiin palveluihin, mikä todennäköisesti vähentää sosiaalisista verkostoista haettavaa sosiaalisen tuen määrää. Eteläafrikkalaisilla on siis todennäköisesti vahvemmat läheissuhteet kuin suomalaisilla, jotka ovat tottuneet hyvinvointivaltion tuottamiin palveluihin. Etelä-Afrikassa olisi tällä hetkellä varmasti järkevää yrittää lisätä yhteisöjen ja eri ryhmittymien välistä yhteistyötä, jolloin yhdistävä sosiaalinen pääoma pystyisi kasvamaan yhdessä demokraattisen kehityksen kanssa. Suomessa taas on tulevaisuudessa todennäköisesti yhä enemmän tarvetta toimiville lähiverkostoille ja sitovalle sosiaaliselle pääomalle julkisen puolen heikentyvän taloudellisen tilanteen vuoksi.

Asiasanat: sosiaalinen pääoma, sosiaaliset verkostot, sosiaalinen tuki