Tasa-arvo monikulttuurisen sosiaalityön arjessa. Yhdenvertaisuus maahanmuuttajatyössä sosiaalityöntekijöiden kokemana

Abstract

Pro gradu -tutkielmassani selvitän, mitä tasa-arvon periaate käytännön sosiaalityössä merkitsee ja miten sosiaalityöntekijät kokevat tasa-arvon toteutuvan maahanmuuttajien kanssa työskennellessään. Tasa-arvon käytännönläheiselle tutkimiselle sosiaalityössä on tilausta, sillä aihetta on alan kirjallisuudessa tyypillisesti käsitelty melko yleisellä tasolla. Tutkimukseni kohdentumista tasa-arvoon juuri maahanmuuttajatyössä perustelevat osin maahanmuuton yleiset kehityssuunnat. Maahanmuuttajien määrän kasvaessa myös sosiaalityöntekijät tulevat työssään yhä useammin kohtaamaan maahanmuuttaja-asiakkaita, ja kysymys tasa-arvosta nousee entistä ajankohtaisemmaksi.

Tutkimuksellani pyrin kannustamaan maahanmuuttajien kanssa työskenteleviä ammattilaisia pohtimaan tasa-arvon toteutumista työssään käytännön tasolla. Työni tarkoituksena on myös antaa niin sosiaalialan ammattilaisille kuin päättäjillekin tietoa hyviksi havaituista käytännöistä ja tekijöistä, jotka edistävät yhdenvertaisuuden toteutumista sosiaalityössä.

Aineistonani käytän kymmentä sosiaalityöntekijän haastattelua, joista puolet on tehty talvella 2002 ja puolet syys-talvella 2006. Analysoin haastatteluja erittelemällä ja kategorisoimalla niiden sisältöä sen mukaan, millaisten asioiden yhteydessä sosiaalityöntekijät tasa-arvosta puhuivat. Yhdistelin syntyneitä kategorioita laajemmiksi teemakokonaisuuksiksi, ja lopulta päädyin jäsentämään aineistoani kolmen isomman teeman kautta. Teemakokonaisuudet muodostuivat kohtelun tasa-arvon, maahanmuuttajien välisen tasa-arvon sekä rakenteellisen tasa-arvon näkökulmista. Käyttämääni analyysimenetelmää kutsutaan metodikirjallisuudessa avoimeksi koodaukseksi (open coding).

Aineistoni perusteella sosiaalityöntekijöiden näkemykset tasa-arvosta ovat hyvin lähellä pluralistisen toimintakulttuurin tapaa ymmärtää yhdenvertaisuus mahdollisuuksien tasa-arvona. Identtisesti samanlaisen kohtelun sijaan sosiaalityöntekijät liittivät tasa-arvon pikemminkin erilaisuuden huomioivaan palveluotteeseen, ja korostivat yksilöllisten tarpeiden noteeraamista tärkeänä osana tasapuolista kohtelua. Aika- ja henkilöstöresurssien riittävyyden, työntekijöiden monikulttuurisen tietotaidon sekä palvelutarjonnan määrän ja laadun nähtiin vaikuttavan keskeisesti siihen, miten onnistuneesti yhdenvertaisuus maahanmuuttajien parissa tehtävässä sosiaalityössä toteutuu. Sosiaalityön linjauksista ja resursseista päätettäessä näihin tekijöihin tulisikin tutkimukseni perusteella kiinnittää erityistä huomiota, jotta toiminnan tavoitteeksi asetettu yhdenvertaisuus voisi myös käytännön tasolla toteutua.