Naisjohtajien urakehityksen mahdollisuudet sosiaali- ja terveydenhuollossa

Abstract

Suomalaiset naiset ovat Euroopan Unionin koulutetuimpia, kuitenkin eri tason esimiestehtävissä naisten osuus Suomessa on vajaa neljännes ja huippujohdossa heidän osuudekseen on arvioitu 2-3%. Suurten ikäluokkien siirtyessä eläkkeelle seuraavan kymmenen vuoden aikana työvoimapulasta voi tulla todellinen ongelma. Suomella ei ole varaa tuhlata voimavarojaan naisten korkean koulutuksen vajaakäytön vuoksi.

Tutkimuksen tavoitteena on naisjohtajuuteen liittyvän tiedon ja ymmärryksen lisääminen. Tutkimuksen tarkoituksena oli kuvata sosiaali- ja terveydenhuollon naisjohtajien urakehitystä edistäneitä ja estäviä tekijöitä. Tutkimus toteutettiin haastattelemalla kahdeksaa sosiaali- ja terveydenhuollon naisjohtajaa, joilla on objektiivisesti havaittavissa oleva vertikaalinen urakehitys. Teemat muodostettiin subjektiivisen urakehityksen vaihemallin mukaisesti. Aineisto analysoitiin sisällön analyysillä.

Tutkimus tuotti tietoa naisjohtajien urakehityksen mahdollisuuksista heidän omien näkemystensä perusteella. Urakehityksen mahdollisuuksiin ovat vaikuttamassa yhteiskunnan vaatimukset, sosiaali- ja terveydenhuollon organisaation erityispiirteet, naisjohtajien perheiden sisäiset tekijät sekä naisjohtajien yksilölliset tekijät.

Tässä tutkimuksessa yhteiskunnan tasolta urakehityksen mahdollisuuksiin vaikuttavat näkemys johtajuudesta. Pelisääntöjen omaksuminen koettiin keinona vastata yhteiskunnan tason haasteisiin. Sosiaali- ja terveydenhuollon organisaation erityispiirteenä naisvaltaisuuden todettiin helpottavan tiettyyn tasoon saakka uralla etenemistä, mutta tämän jälkeen hoitajatausta sekä hoitotiede pääaineena toimii estävänä tekijänä edetessä organisaatiohierarkiassa ylemmille tasoille. Sosiaali- ja terveydenhuollon asenteet estävät naisjohtajien urakehitystä. Naisjohtajat näkivät organisaatioiden muutokset urakehityksen mahdollisuutena.

Tulosten perusteella naisjohtajat näkivät perheen lähes poikkeuksetta voimavarana. Naisjohtajat toivat kuitenkin esille, että on tilanteita, joissa he ovat laittaneet perheen etusijalle tai perhe on jarruttanut heidän uralla etenemistään. Tukiverkostot toimivat uran sekä perheen yhdistämisen mahdollistajina. Puolison tuki toimivassa parisuhteessa oli merkittävä urakehityksen mahdollistaja. Yksilön tasolta urakehityksen mahdollisuuksista tutkimus tuotti tietoa kouluttautumista ohjanneista tekijöistä, naisjohtajalta vaadittavista ominaisuuksista, urakehityksen suunnan muutoksista sekä urakehitykseen merkittävästi vaikuttaneista tekijöistä.

Johtopäätöksenä tutkimuksessa on, että naisjohtajien urakehityksen mahdollisuuksiin voidaan vaikuttaa edistämällä perheen mikrotason hyvinvointia sekä vaikuttamalla yhteiskunnassa vallitsevaan maskuliinispainotteiseen näkemykseen johtajuudesta.

Avainsanat: hoitotyö, johtaminen, urakehitys