Sairaanhoitajien työhön perehdyttäminen
LAHTI, TUULA (2007)
2007
Hoitotiede - Nursing Science
This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Hyväksymispäivämäärä
2007-06-05
Julkaisun pysyvä osoite on
http://urn.fi/urn:nbn:fi:uta-1-16968
http://urn.fi/urn:nbn:fi:uta-1-16968
Tiivistelmä
Sairaanhoitajien vaihtuvuus ja eläkkeelle siirtyminen lisäävät perehdytyksen tarvetta. Perehdytystä on tutkittu Suomessa hoitotieteen alalla vähän. Tämän tutkimuksen tarkoituksena oli kuvata sairaanhoitajien kokemuksia vuodeosastoilla järjestetystä perehdyttämisestä. Tavoitteena oli myös saada tietoa siitä, millainen yhteys perehdyttämisellä on sairaanhoitajien haluun sitoutua organisaatioon.
Menetelmänä oli kyselytutkimus. Kohdejoukkona olivat Helsingin ja Uudenmaan sairaanhoitopiirin Helsingin sairaaloiden sisätautien ja kirurgian toimialojen vuodeosastojen sairaanhoitajat, jotka olivat olleet työssä 3-12 kuukautta. Tutkimukseen valittiin 100 sairaanhoitajaa, joista 66 vastasi kyselyyn (66 %). Kyselylomake rakennettiin kirjallisuuden pohjalta ja sisälsi 12 taustatietokysymystä, 64 perehdytykseen liittyvää väittämää ja yhden avoimen kysymyksen. Analyysimenetelmänä käytettiin frekvenssi- ja prosenttijakaumia, ristiintaulukointia, korrelaatiota, T-testiä ja varianssianalyysiä. Tulokset kuvattiin keskiarvoina ja keskihajontoina.
Tämän tutkimuksen mukaan vakituiset sairaanhoitajat olivat tyytyväisempiä perehdytykseen kuin määräaikaiset. Kirjallisuuden mukainen suositeltu yli 3 kk:n perehdytysaika toteutui vain neljän vastaajan kohdalla. Tutkimuksessa tuli esille, että perehdytettäville tulisi olla nimetty perehdyttäjä. Perehdytyksen alkaessa perehdytettävälle tulee tehdä lähtötilanteen arviointi ja perehdytyssuunnitelma. Vastaajien tyytymättömyys kohdistui etenkin perehdytysajan riittämättömyyteen ja perehdytyksen sisältöön. Puolet vastaajista koki, että työhön tullessa ei esitelty organisaatiota, strategiaa, työpaikkademokratia- ja työsuojeluasioita. Kolmannekselle ei ollut kerrottu työhön liittyvistä laista ja asetuksista.
Yhteistyö sujui esimiehen kanssa hyvin, mutta vain puolet sairaanhoitajista oli saanut palautetta esimieheltään ja perehdytyksen loppuarviointi on pidetty. Vakituiset sairaanhoitajat kaipasivat enemmän palautetta siitä, miten he olivat kehittyneet ammatillisesti. Vakituiset sairaanhoitajat kokivat tämän tutkimuksen mukaan olevansa enemmän sitoutuneita organisaatioon ja työyhteisöön kuin määräaikaiset hoitajat.
Tutkimustuloksia voidaan hyödyntää perehdytyskäytäntöjen kehittämisessä. Perehdyttäjä tulee valita hyvin ja perehdytykselle tulee antaa aikaa. Lähiesimiehet ja johto ovat vastuussa perehdytyksen suunnittelusta, sisällöstä, seurannasta ja arvioinnista. Perehdytys auttaa sitoutumaan työyksikköön ja organisaatioon. Määräaikaiset sairaanhoitajat kannattaa vakinaistaa.
Avainsanat: perehdytys, sairaanhoitajat, arviointi, suunnittelu
Menetelmänä oli kyselytutkimus. Kohdejoukkona olivat Helsingin ja Uudenmaan sairaanhoitopiirin Helsingin sairaaloiden sisätautien ja kirurgian toimialojen vuodeosastojen sairaanhoitajat, jotka olivat olleet työssä 3-12 kuukautta. Tutkimukseen valittiin 100 sairaanhoitajaa, joista 66 vastasi kyselyyn (66 %). Kyselylomake rakennettiin kirjallisuuden pohjalta ja sisälsi 12 taustatietokysymystä, 64 perehdytykseen liittyvää väittämää ja yhden avoimen kysymyksen. Analyysimenetelmänä käytettiin frekvenssi- ja prosenttijakaumia, ristiintaulukointia, korrelaatiota, T-testiä ja varianssianalyysiä. Tulokset kuvattiin keskiarvoina ja keskihajontoina.
Tämän tutkimuksen mukaan vakituiset sairaanhoitajat olivat tyytyväisempiä perehdytykseen kuin määräaikaiset. Kirjallisuuden mukainen suositeltu yli 3 kk:n perehdytysaika toteutui vain neljän vastaajan kohdalla. Tutkimuksessa tuli esille, että perehdytettäville tulisi olla nimetty perehdyttäjä. Perehdytyksen alkaessa perehdytettävälle tulee tehdä lähtötilanteen arviointi ja perehdytyssuunnitelma. Vastaajien tyytymättömyys kohdistui etenkin perehdytysajan riittämättömyyteen ja perehdytyksen sisältöön. Puolet vastaajista koki, että työhön tullessa ei esitelty organisaatiota, strategiaa, työpaikkademokratia- ja työsuojeluasioita. Kolmannekselle ei ollut kerrottu työhön liittyvistä laista ja asetuksista.
Yhteistyö sujui esimiehen kanssa hyvin, mutta vain puolet sairaanhoitajista oli saanut palautetta esimieheltään ja perehdytyksen loppuarviointi on pidetty. Vakituiset sairaanhoitajat kaipasivat enemmän palautetta siitä, miten he olivat kehittyneet ammatillisesti. Vakituiset sairaanhoitajat kokivat tämän tutkimuksen mukaan olevansa enemmän sitoutuneita organisaatioon ja työyhteisöön kuin määräaikaiset hoitajat.
Tutkimustuloksia voidaan hyödyntää perehdytyskäytäntöjen kehittämisessä. Perehdyttäjä tulee valita hyvin ja perehdytykselle tulee antaa aikaa. Lähiesimiehet ja johto ovat vastuussa perehdytyksen suunnittelusta, sisällöstä, seurannasta ja arvioinnista. Perehdytys auttaa sitoutumaan työyksikköön ja organisaatioon. Määräaikaiset sairaanhoitajat kannattaa vakinaistaa.
Avainsanat: perehdytys, sairaanhoitajat, arviointi, suunnittelu