Naisten ja sukupuolten tasa-arvo Maailmanpankin kehitysdiskurssissa
LAHTI, EEVA (2007)
Tässä tietueessa ei ole kokotekstiä saatavilla Treposta, ainoastaan metadata.
2007
Kansainvälinen politiikka - International Relations
Yhteiskuntatieteellinen tiedekunta - Faculty of Social Sciences
Hyväksymispäivämäärä
2007-06-04Tiivistelmä
Tämä pro gradu työ käsittelee kehityskysymyksiä feministisestä näkökulmasta. Tutkimuskysymykseni kohdistuu siihen, millä tavoin valtavirtaista kehitysdiskurssia edustava Maailmanpankki näkee naisten aseman ja sukupuolten tasa-arvon merkityksen kehitysprosessissa.
Työn teoreettisena viitekehyksenä toimii postmodernin feminismin tarjoama vaihtoehtoinen kehitysnäkemys, jossa suhtaudutaan kriittisesti valtavirtaiseen kehitysnäkemykseen kuuluviin eurosentrisiin oletuksiin kehityksestä taloudellisena modernisaationa ja kasvuna sekä teknologisena edistyksenä. Näihin oletuksiin perustuvan kehitysnäkemyksen ei nähdä olevan sukupuolineutraali ja se ei täten voi luoda kestävää perustaa naisten ja miesten hyvinvoinnille kolmannessa maailmassa. Postmodernin feminismin kehitysnäkemyksessä paikalliselle tiedolle annetaan suurempi merkitys. Siinä myös kyseenalaistetaan perinteinen länsimainen feminismi, joka tuottaa diskursiivisesti kehitysmaiden naiset homogeeniseksi ryhmäksi, joita yhdistää yhteinen alistuksen ja köyhyyden kokemus. Keskeisenä ohjenuorana toimii Chandra Mohantyn analyysi länsimaisten feministien kolmannen maailman naisten representaatioista ja ”Toiseksi” tuottamisesta.
Postmoderniin feminismiin mainiosti soveltuvana metologisena lähestymistapana toimii diskurssianalyysi, sillä postmodernit feministit ovat korostaneet kielen ja diskurssin keskeistä asemaa maailman muokkaajana ja toisaalta myös vallan välineenä. Diskurssin käsitettä määritellessä viitataan erityisesti Michel Foucault’n ja Norman Fairclough’n ajatuksiin. Tekstissä tuodaan esiin, miten kehityksen ymmärtäminen diskurssina on mahdollistanut sen alla piilevän valta-aspektin tarkastelun. Kehitys voidaan nähdä diskursiivisena valtana, jossa ”kehittynyt” pohjoinen määrittelee ”alikehittyneen” etelän ongelmat ja tarjoaa omat ratkaisunsa niihin.
Maailmanpankin kehitysdiskurssissa kehitys näyttäytyy pääasiassa taloudelliseen kasvuun pyrkivänä. Tutkimusaineistoni osoitti, että Maailmanpankin mukaan sukupuolten epätasa-arvo on ollut merkittävä este kolmannen maailman maiden kehitykselle. Ongelman ratkaisu on sellaisen kehityspolitiikan toteuttaminen, jossa naisten taloudellinen valtaistaminen on keskiössä. Maailmanpankki antaa naisten aseman parantamiselle ja sukupuolten tasa-arvolle välineellisen eli instrumentaalisen arvon talouskasvun edistäjänä. Samalla voidaan nähdä Maailmanpankin edistävän omaa kehityspolitiikkaansa sukupuoliystävällisen agendan kautta. Argumentointi sukupuolten tasa-arvon ja naisten valtaistamisen sekä perinteisten kehityspoliittisten tavoitteiden saavuttamisen synergiaetujen puolesta on mahdollistanut päättäjille naisasian ottamisen kehitysagendalle. Tämä lähestymistapa voi kuitenkin olla ongelmallinen, koska siinä sukupuolten tasa-arvolle ei anneta itseisarvollista asemaa kehitystavoitteena per se. Kehitysmaiden naisten kannalta keskeistä olisi kuitenkin pitää mielessä se, että mitä kehitys voi tehdä naiselle, eikä mitä nainen voi tehdä kehitykselle.
ASIASANAT: Maailmanpankki, kehitys, kehitysdiskurssi, diskurssi, postmoderni feminismi, Women in Development (WID), Gender and Development (GAD), valtaistaminen (empowerment)
Työn teoreettisena viitekehyksenä toimii postmodernin feminismin tarjoama vaihtoehtoinen kehitysnäkemys, jossa suhtaudutaan kriittisesti valtavirtaiseen kehitysnäkemykseen kuuluviin eurosentrisiin oletuksiin kehityksestä taloudellisena modernisaationa ja kasvuna sekä teknologisena edistyksenä. Näihin oletuksiin perustuvan kehitysnäkemyksen ei nähdä olevan sukupuolineutraali ja se ei täten voi luoda kestävää perustaa naisten ja miesten hyvinvoinnille kolmannessa maailmassa. Postmodernin feminismin kehitysnäkemyksessä paikalliselle tiedolle annetaan suurempi merkitys. Siinä myös kyseenalaistetaan perinteinen länsimainen feminismi, joka tuottaa diskursiivisesti kehitysmaiden naiset homogeeniseksi ryhmäksi, joita yhdistää yhteinen alistuksen ja köyhyyden kokemus. Keskeisenä ohjenuorana toimii Chandra Mohantyn analyysi länsimaisten feministien kolmannen maailman naisten representaatioista ja ”Toiseksi” tuottamisesta.
Postmoderniin feminismiin mainiosti soveltuvana metologisena lähestymistapana toimii diskurssianalyysi, sillä postmodernit feministit ovat korostaneet kielen ja diskurssin keskeistä asemaa maailman muokkaajana ja toisaalta myös vallan välineenä. Diskurssin käsitettä määritellessä viitataan erityisesti Michel Foucault’n ja Norman Fairclough’n ajatuksiin. Tekstissä tuodaan esiin, miten kehityksen ymmärtäminen diskurssina on mahdollistanut sen alla piilevän valta-aspektin tarkastelun. Kehitys voidaan nähdä diskursiivisena valtana, jossa ”kehittynyt” pohjoinen määrittelee ”alikehittyneen” etelän ongelmat ja tarjoaa omat ratkaisunsa niihin.
Maailmanpankin kehitysdiskurssissa kehitys näyttäytyy pääasiassa taloudelliseen kasvuun pyrkivänä. Tutkimusaineistoni osoitti, että Maailmanpankin mukaan sukupuolten epätasa-arvo on ollut merkittävä este kolmannen maailman maiden kehitykselle. Ongelman ratkaisu on sellaisen kehityspolitiikan toteuttaminen, jossa naisten taloudellinen valtaistaminen on keskiössä. Maailmanpankki antaa naisten aseman parantamiselle ja sukupuolten tasa-arvolle välineellisen eli instrumentaalisen arvon talouskasvun edistäjänä. Samalla voidaan nähdä Maailmanpankin edistävän omaa kehityspolitiikkaansa sukupuoliystävällisen agendan kautta. Argumentointi sukupuolten tasa-arvon ja naisten valtaistamisen sekä perinteisten kehityspoliittisten tavoitteiden saavuttamisen synergiaetujen puolesta on mahdollistanut päättäjille naisasian ottamisen kehitysagendalle. Tämä lähestymistapa voi kuitenkin olla ongelmallinen, koska siinä sukupuolten tasa-arvolle ei anneta itseisarvollista asemaa kehitystavoitteena per se. Kehitysmaiden naisten kannalta keskeistä olisi kuitenkin pitää mielessä se, että mitä kehitys voi tehdä naiselle, eikä mitä nainen voi tehdä kehitykselle.
ASIASANAT: Maailmanpankki, kehitys, kehitysdiskurssi, diskurssi, postmoderni feminismi, Women in Development (WID), Gender and Development (GAD), valtaistaminen (empowerment)