Maisterin asiantuntijuus - Kolmen tieteenalan opiskelijoiden käsitykset yliopistokoulutuksen tuottamista kompetensseista
HELENIUS, TELLERVO (2007)
HELENIUS, TELLERVO
2007
Kasvatustiede - Education
Kasvatustieteiden tiedekunta - Faculty of Education
This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Hyväksymispäivämäärä
2007-06-06
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/urn:nbn:fi:uta-1-16947
https://urn.fi/urn:nbn:fi:uta-1-16947
Tiivistelmä
Tutkimuksen tarkoituksena on kuvata yliopistokoulutuksen tuottamaa asiantuntijuutta opiskelijoiden itsensä kuvaamana. Tutkimuksen aineisto käsittää kahdeksan opiskelijan teemahaastattelut. Tutkimuksen pääkohteena ovat Tampereen yliopiston aikuiskasvatuksen/kasvatustieteen, sosiaalityön ja vuorovaikutteisen teknologian opiskelijoiden käsitykset ja kokemukset koulutuksen tuottamista yleisistä sekä tieteen- ja ammattialakohtaisista kompetensseista. Lisäksi tutkimus kohdistuu opiskelijoiden käsityksiin kompetenssien oppimisesta.
Tutkimus on lähestymistavaltaan laadullinen, erityisesti fenomenografinen. Päätulokset jäsentyivät haastatteluaineistosta horisontaalisiksi kuvauskategorioiksi teoriasidonnaisella sisällönanalyysillä. Kategoriat sisältävät aineistosta muodostettuja käsiteluokitteluja opiskelijoiden näkökulmista. Tutkimus osoitti, että yliopistokoulutuksen tuottama asiantuntijuus on opiskelijoiden käsitysten ja kokemusten mukaan ennen muuta yleisiä kompetensseja. Näitä ovat sosiaaliset taidot ja vuorovaikutustaidot, tutkijan taidot ja elämänhallintataidot.
Tutkimus osoitti myös, että tieteen- ja ammattialakohtaisilla eroilla ei ole niin suurta merkitystä kuin tämän tutkimuksen alussa ajateltiin. Yliopistokoulutuksessa opitaan asiantuntijaksi oppimiskokemuksia hankkimalla ja niitä reflektoimalla. Samalla opiskelija vähitellen kasvaa akateemiseen kulttuuriin ja omaan ammattialaansa.
Johtopäätöksenä todetaan, että yliopistokoulutuksessa ja sitä kautta myös tässä tutkimuksessa operoidaan yleisten kompetenssien alueella. Tutkimus vahvistaa muissa kompetensseja käsittelevissä tutkimuksissa ja niitä koskevassa keskustelussa usein esille nostetun seikan, että avaintaidot ovat niitä työelämätaitoja, joiden avulla valmistuneet siirtyvät joustavasti työtehtävästä toiseen. Tutkimus toimii analysoitujen oppiaineiden osalta alustavana kompetenssimäärittelynä, jonka pohjalta tutkimusta on mahdollista jatkaa edelleen.
Asiasanat: asiantuntijuus, avainkompetenssi, kompetenssi, opiskelijoiden käsitykset,
sisällönanalyysi
Tutkimus on lähestymistavaltaan laadullinen, erityisesti fenomenografinen. Päätulokset jäsentyivät haastatteluaineistosta horisontaalisiksi kuvauskategorioiksi teoriasidonnaisella sisällönanalyysillä. Kategoriat sisältävät aineistosta muodostettuja käsiteluokitteluja opiskelijoiden näkökulmista. Tutkimus osoitti, että yliopistokoulutuksen tuottama asiantuntijuus on opiskelijoiden käsitysten ja kokemusten mukaan ennen muuta yleisiä kompetensseja. Näitä ovat sosiaaliset taidot ja vuorovaikutustaidot, tutkijan taidot ja elämänhallintataidot.
Tutkimus osoitti myös, että tieteen- ja ammattialakohtaisilla eroilla ei ole niin suurta merkitystä kuin tämän tutkimuksen alussa ajateltiin. Yliopistokoulutuksessa opitaan asiantuntijaksi oppimiskokemuksia hankkimalla ja niitä reflektoimalla. Samalla opiskelija vähitellen kasvaa akateemiseen kulttuuriin ja omaan ammattialaansa.
Johtopäätöksenä todetaan, että yliopistokoulutuksessa ja sitä kautta myös tässä tutkimuksessa operoidaan yleisten kompetenssien alueella. Tutkimus vahvistaa muissa kompetensseja käsittelevissä tutkimuksissa ja niitä koskevassa keskustelussa usein esille nostetun seikan, että avaintaidot ovat niitä työelämätaitoja, joiden avulla valmistuneet siirtyvät joustavasti työtehtävästä toiseen. Tutkimus toimii analysoitujen oppiaineiden osalta alustavana kompetenssimäärittelynä, jonka pohjalta tutkimusta on mahdollista jatkaa edelleen.
Asiasanat: asiantuntijuus, avainkompetenssi, kompetenssi, opiskelijoiden käsitykset,
sisällönanalyysi