Taloudellisen syrjäytymisen vaikutus poliittiseen osallistumiseen

Abstract

Tämä pro gradu analysoi taloudellisen syrjäytymisen vaikutusta poliittiseen osallistumiseen. Tarkoitan poliittisella osallistumisella tässä politiikan seuraamista, vaaleja, äänestämistä ja muuta poliittista toimintaa. Näiden analyysien rinnalla kulkee vuosien 1991 ja 2003 ajallinen vertailu. Vaikuttaako taloudellinen syrjäytyminen näinä vuosina samoin vai onko sen vaikutus muuttunut. Kysymys on mielenkiintoinen, koska taloudellisesti syrjäytyneiden määrä on laman ja rakennemuutosten myötä kasvanut.

Tutkimukseni teoreettinen viitekehitys perustuu syrjäytymisen ja poliittisen vieraantumisen käsitteisiin. Eurooppalaisessa keskustelussa syrjäytyminen on korvannut köyhyyden käsitteen miltei kokonaan 1990-luvun aikana. Köyhyys on moderni ilmiö ja sosiaalinen syrjäytyminen on sen postmoderni vastine. Syrjäytyminen on konkreettisena ilmiönä huono-osaisuuteen ja sen kasautumiseen viittaava käsite. Se sisältää yksilön ja yhteiskunnan välisten siteiden heikkenemisen, joutumista vasten omaa tahtoa pois työelämästä ja tyypillisen kulutuksen malleista sekä sosiaalisen elämän, vaikuttamisen ja vallankäytön kentiltä. Tässä tutkimuksessa keskitytään taloudellisen syrjäytymisen eli taloudellisen huono-osaisuuden kasautumiseen ja sen vaikutuksiin poliittiseen kiinnostukseen, osallistumiseen suhtautumiseen ja itse osallistumiseen.

Vieraantumisen käsitettä ovat käyttäneet jo yhteiskuntatieteiden klassikot Karl Marx, Emil Durkheim ja Max Weber. Poliittinen vieraantuminen on usein nähty johtuvan yleisestä vieraantumisesta. Alhaisen statuksen on ajateltu johtavan normittomuuteen tai voimattomuuteen, jolloin seurauksena on poliittinen vieraantuminen. Useat tutkijat ovat katsoneet, että vieraantumisen objektiksi katsotaan poliittinen järjestelmä. Poliittisen vieraantumisen määritellään olevan subjektiivinen ilmiö, joka käsittää vieraantumisen asenteet yksilön ja poliittisen järjestelmän välillä. Poliittisen vieraantumisen ajatellaan yleisesti olevan uhka poliittisen järjestelmän olemassaololle. Poliittista vieraantumista käytetään viitekehyksenä tässä tutkimuksessa erityisesti muuta poliittista toimintaa tutkittaessa.

Aineistona käytän Eduskuntavaalitutkimus 2003 ja Eduskuntavaalitutkimus 1991 haastatteluaineistoja. Molempiin on kyseisten eduskuntavaalien läheisyydessä haastateltu yli tuhat henkilöä. Aineistot on saatu Yhteiskuntatieteellisestä tietoarkistosta. Aineistojen tarkempi kuvaus on liitteessä 1. Tutkimusmenetelmä on kvantitatiivinen. Analyysiluvuissa olen käyttänyt ristiintaulukointia ja -testiä eli ”khi toiseen testiä”.

Tutkimus osoitti, että taloudellinen syrjäytyminen ja sen osa-alueista erityisesti työttömyys sekä pitkäaikaistyöttömyys vaikuttavat heikentävästi yksilöiden poliittiseen kiinnostukseen, suhtautumiseen vaaleihin vallankäytön menetelmänä ja äänestysaktiivisuuteen sekä muuhun poliittiseen osallistumiseen. Korkea koulutustausta suojasi pääsääntöisesti tältä suuntaukselta. Miesten ja naisten välillä ei tutkituissa seikoissa ollut suuria eroja. Käytetyillä kriteereillä taloudellisesti syrjäytyneiden määrä oli vuonna 2003 kaksinkertainen verrattuna vuoteen 1991. Vuonna 1991 heitä oli 9,3 % ja 2003 19,3 % kansalaisista. Taloudellinen syrjäytyminen on laajentunut koskettamaan noin joka viidettä täysikäistä. Vuonna 1991 taloudellisesti syrjäytyneiden ja syrjäytymättömien välillä ei ollut poliittisessa kiinnostuksessa, suhtautumisessa vaaleihin vallankäytön menetelmänä ja äänestysaktiivisuudessa niin suuria eroja kuin vuonna 2003. Vuonna 2003 taloudellinen syrjäytyminen madalsi kiinnostusta, suhtautumista ja osallistumista politiikkaan selvästi enemmän kuin 1991.

Asiasanat:

köyhyys

politiikka

poliittinen kiinnostus

poliittinen osallistuminen

syrjäytyminen

taloudellinen syrjäytyminen

työttömyys

vaalit

äänestysaktiivisuus

äänestäminen