Toden ja tulkinnan naimakauppa; Avioliittoalbumeiden sisällönanalyysi lajityypillisestä näkökulmasta
SALONEN, SANNI (2007)
2007
Tiedotusoppi - Journalism and Mass Communication
Yhteiskuntatieteellinen tiedekunta - Faculty of Social Sciences
This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Hyväksymispäivämäärä
2007-05-31
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/urn:nbn:fi:uta-1-16915
https://urn.fi/urn:nbn:fi:uta-1-16915
Tiivistelmä
Journalistisen pro gradu -työni aihe on taiteellisjournalististen avioliittoalbumeiden sisällönanalyysi lajityypillisestä näkökulmasta.
Journalistinen työni on luonteeltaan tekstiä ja kuvaa yhdistävä dokumentti, mutta se sulkee sisäänsä vaikutteita niin hääkuvasta, albumimuodosta, dokumentaarisesta valokuvataiteesta kuin journalistisesta traditiostakin. Tutkimukseni tieteellisessä osassa tarkastelen näiden eri rakennuspalikoiden osuutta työn merkitysten rakentumisessa.
Tätä selvitystyötä teen kartoittamalla eri lajityyppien ja käytäntöjen konventioita alan kirjallisuuden avulla ja etsimällä näitä lajityypillisiä konventioita työstäni sisällönanalyysin avulla. Tarkastelun keskiössä ovat kuvat ja niiden väliset suhteet; albumeissani olevia haastattelutekstejä tutkin suhteessa kuviin ja taittoon.
Metodinani sisällönanalyysissä käytän lähinnä Gunther Kressin ja Theo van Leeuwenin kuvan kielioppia (1996). Kuvien välisten suhteiden tarkastelussa sovellan myös Hannu Vanhasen alun perin kuvareportaasin analysointiin kehittämää analyysimenetelmää (2002).
Analyysieni keskeisin päätelmä on, että vaikka albumiprojektini on luokiteltavissa nykyään varsin monimuotoiseen dokumentin luokkaan, siitä on jäljitettävissä merkkejä kaikista edellä luettelemistani käytännöistä. Kaikki ne tuovat albumikokonaisuuteen merkityksiä, joita ne perinteisesti edustavat: journalismista työni perii subjektiivisuuden ja objektiivisuuden puntarointia ja albumimuodosta nostalgian ja historian pohdintaa.
Vaikka lajityyppien sekoittuminen on vallalla niin taiteessa kuin journalismissa, se ei kuitenkaan tee lajityypillistä tarkastelua turhaksi. Se tarjoaa näkökulman, jonka avulla voi pyrkiä selvittämään, mistä tietyn teoksen merkit ovat peräisin ja missä osassa ne ovat merkitysten rakentumisessa.
Journalistinen työni on luonteeltaan tekstiä ja kuvaa yhdistävä dokumentti, mutta se sulkee sisäänsä vaikutteita niin hääkuvasta, albumimuodosta, dokumentaarisesta valokuvataiteesta kuin journalistisesta traditiostakin. Tutkimukseni tieteellisessä osassa tarkastelen näiden eri rakennuspalikoiden osuutta työn merkitysten rakentumisessa.
Tätä selvitystyötä teen kartoittamalla eri lajityyppien ja käytäntöjen konventioita alan kirjallisuuden avulla ja etsimällä näitä lajityypillisiä konventioita työstäni sisällönanalyysin avulla. Tarkastelun keskiössä ovat kuvat ja niiden väliset suhteet; albumeissani olevia haastattelutekstejä tutkin suhteessa kuviin ja taittoon.
Metodinani sisällönanalyysissä käytän lähinnä Gunther Kressin ja Theo van Leeuwenin kuvan kielioppia (1996). Kuvien välisten suhteiden tarkastelussa sovellan myös Hannu Vanhasen alun perin kuvareportaasin analysointiin kehittämää analyysimenetelmää (2002).
Analyysieni keskeisin päätelmä on, että vaikka albumiprojektini on luokiteltavissa nykyään varsin monimuotoiseen dokumentin luokkaan, siitä on jäljitettävissä merkkejä kaikista edellä luettelemistani käytännöistä. Kaikki ne tuovat albumikokonaisuuteen merkityksiä, joita ne perinteisesti edustavat: journalismista työni perii subjektiivisuuden ja objektiivisuuden puntarointia ja albumimuodosta nostalgian ja historian pohdintaa.
Vaikka lajityyppien sekoittuminen on vallalla niin taiteessa kuin journalismissa, se ei kuitenkaan tee lajityypillistä tarkastelua turhaksi. Se tarjoaa näkökulman, jonka avulla voi pyrkiä selvittämään, mistä tietyn teoksen merkit ovat peräisin ja missä osassa ne ovat merkitysten rakentumisessa.