Bol’naâ sovest’ čelovečestva - reprezentaciâ životnogo v obraze sovetskoj sobaki - Ihmiskunnan kipeä omatunto - eläimen representaatio neuvostokoiran hahmossa

Abstract

Tutkielmani tarkastelee eläinten, erityisesti koirien, hahmoja 1960-1970-lukujen Neuvostoliiton kirjallisuudessa. Analyysini kohteina ovat kaksi neuvostovenäläistä romaania, joiden päähenkilöhahmot on kuvattu koirina ­ Gavriil Trojepolskijn Belyj Bim tshjornoje uho ja Georgij Vladimovin Vernyj Ruslan. Gavriil Trojepolskij oli satiirikkona tunnetuksi tullut agronomi, jonka kuuluisin teos Belyj Bim tshjornoje uho on hyvin suosittu lasten- ja nuortenkirjallisuudeksi luokiteltu kertomus koirasta, joka joutuu vaikeaan tilanteeseen etsiessään sairaalaan vietyä isäntäänsä. Se on suomennettu nimellä Bim Mustakorva. Georgij Vladimov oli Länsi-Saksaan emigroitunut toisinajattelija, jonka teoksista kaikki eivät läpäisseet neuvostosensuuria ­ mm. Vernyj Ruslan, tarina vankileirin sulkemisen jälkeen virattomaksi jäävästä vartiokoirasta, joka ei sopeudu siviilielämään. Molempien koirien elämää ja kohtaloa määrittää ihmisyhteisön suhtautuminen niihin, yhteisön niille osoittama asema ja näistä asenteista seuraavat teot ja toimeenpiteet.

Tutkimuksen teoreettiset lähtökohdat ovat diskurssianalyysissa ja toiseuden tarkastelussa representaatioteorian kautta. Keskeinen käsite postkoloniaalinen kulttuuriteoria, joka tarkastelee eläinhahmoja tekstuaalisina representaatioina. Tässä kontekstissa eläinhahmot luovat ja uusintavat ihmisyhteisöä ja ihmisen identiteettiä ­ eläinhahmoja ei nähdä esityksinä todellisista eläimistä ja niiden elämästä, vaan tekstuaalisina peilikuvina, jotka heijastavat ihmistä ja ihmisen käsityksiä ihmisyydestä ja ympäröivästä maailmasta. Diskurssianalyysi tarjoaa keinoja tarkastella ihmisyhteisön identiteetin rakentumista tietyssä historiallisessa ajassa ja paikassa ja tietyn diskurssin muodostumista vastaamaan vallitsevan kulttuurin arvoja, normeja ja tarpeita.

Toiseuden representoinnin tarkastelu on tutkielmassani keskeistä. Eläinhahmojen representaatio on usein nimenomaan toiseuden esittämistä tavalla, jossa tiettyjä asioita etäännytetään vieraannuttamisen keinoin. Vieraannuttaminen on näkökulman siirtämistä pois totutusta ja perinteisestä tavasta nähdä maailma ­ se on usein käytetty tapa katsoa ja kuvata maailmaa nimenomaan eläinten tai pienten lasten näkökulmasta. Analysoimissani teoksissa vieraannuttaminen on tapa tarkastella ihmisyyttä etäännyttämällä neuvostodiskurssissa arkoja asioita ikään kuin ihmisen ulkopuolelle, jolloin niitä on helpompi katsoa toisella tavalla ja nähdä ihmisyyden aspekteja eläimen hahmossa. Kirjallisuuden tehtävä on saada ihminen ajattelemaan ja näkemään asioita uusin silmin ­ tässä tapauksessa koiran silmin. Keskeinen teema tutkielmassani on metafora eläinhahmosta peilinä ja toiseuden tehtävästä identiteetin määrittelyssä eron kautta: se, mitä minä olen, määrittyy sen kautta, mitä minä en ole.

Teosten analyysissä olen lähestynyt päähenkilöhahmoja nimenomaan tekstuaalisina pintoina, jotka kuvaavat ihmisyyttä ja ihmisen suhdetta eläimen edustamaan toiseuteen neuvostodiskurssissa. Analyysi paljastaa, miten kaukana romaanien päähenkilöinä toimivat koirat ovat eläinten maailmasta ja miten lähellä ihmistä - tekstithän tarkastelevat ihmistä ja ihmisyyden moraalisia kysymyksiä olosuhteissa, joissa totalitaarinen yhteiskunta määrittää ihmisen asemaa ja toimintamahdollisuuksia. Tässä tutkimuksessa mielenkiintoni kohdistuu siihen, millainen asema ja kohtalo toiseuden edustajaksi määritellyllä olennolla ihmisyhteisössä on. Tästä johtuu tutkielmani otsikko ­ Ihmiskunnan kipeä omatunto.