Laajakaistaverkot yksityisenä investointina

Abstract

Kansallisen laajakaistastrategian tavoitteena on korkealaatuinen ja tehokas viestintäinfrastruktuuri, jota pidetään välttämättömänä edellytyksenä hyvinvointiyhteiskunnan kehitykselle. Keinoja tavoitteen saavuttamiseksi ovat muiden muassa kilpailun lisääminen viestintäverkoissa ja eri viestintäverkkojen välillä sekä uusien laajakaistateknologioiden käyttöönoton ja leviämisen nopeuttaminen. Laajakaistan saatavuus on Suomessa jo nyt erinomainen, mutta olemassa olevat verkot eivät kykene vastaamaan tulevaisuuden vaatimuksiin. Datanopeuksien kasvun odotetaan jatkuvan ns. Mooren lain mukaisesti, jolloin jo kymmenen vuoden kuluessa vaaditaan 100 Mbit/s:n yhteyksiä. Nykyiset perinteisiin kuparisiin tilaajayhteyksiin ja dsl-tekniikkaan perustuvat yhteydet eivät tähän riitä ja siksi kupariverkot on korvattava kuituverkoilla. Tässä työssä arvioidaan kuituverkkojen rakentamisen edellytyksiä ja motiiveja yksityisten investoijien näkökulmasta.

Investointeja uuteen tekniikkaan odotetaan sekä entisiltä monopoleilta että näiden kanssa kilpailevilta operaattoreilta. Entisille monopoleille olemassa olevat kupariverkot tarjoavat kuitenkin option lykätä kuituinvestointia ja näin välttää kuituinvestoinnin huomattavasti korkeammat riskit. Riskeistä merkittävimpiä ovat kiinteät ja uponneiksi muuttuvat kustannukset, kysynnän epävarmuus ja substituuttien uhka, jotka kaikki kannustavat entisiä monopoleja lykkäämään kuituinvestointia. Kilpaileville operaattoreille lykkäysoption tarjoaa nykyinen televerkkoja koskeva sääntely, joka takaa kilpailijoille pääsyn entisten monopolien omistamiin kuparisiin liityntäverkkoihin kustannussuuntautuneella hinnalla.

Nykyinen sääntely keskittyy olemassa olevien verkkojen yhteiskäytön tehostamiseen ja sääntelyn keskeinen työkalu on verkkovuokran enimmäistason määrittäminen. Tällainen sääntely ei kannusta sen paremmin entistä monopolia kuin kilpailijaakaan rakentamaan uusia verkkoja; entinen monopoli ei voi luottaa saavansa täyden korvauksen kantamastaan riskistä ja kilpailijalle sääntely puolestaan mahdollistaa vapaan option entisen monopolin rakentaman verkon käyttöön. Verkkoinfrastruktuurin kehittymisen turvaamiseksi vaaditaan kannusteita uusien verkkojen rakentamiseen.

Investointeihin kannustaa parhaiten kilpailu tasavertaisten yritysten välillä. Tasavertaiset yritykset ensinnäkin investoivat enemmän kuin yritykset keskimäärin ja lisäksi kilpailun kiristyminen vaikuttaa investointeihin voimakkaasti. Siksi operaattoreita tulisi kannustaa kilpailemaan johtavan verkko-operaattorin asemasta, mikä johtaisi parhaiden tekniikoiden valikoitumiseen ja verkkoinfrastruktuurin kehitykseen. Verkkotason kilpailun on havaittu johtavan myös laajakaistan yleistymisen nopeutumiseen.

Avainsanat: Kuituverkko, investointi, sääntely, kilpailu