Myyttinen folk-taiteilija ja popin käsityöläinen - Joni Mitchellin ja Carole Kingin historiallisten kaanonien rakentuminen Rolling Stone-lehden vuosien 1968-1979 levyarvioiden kautta

Abstract

Pro Gradu-työssäni tarkastelen populaarimusiikin historiallisten kaanonien syntyä ja rakentumisprosesseja kahden naispuolisen laulaja-lauluntekijän, Carole Kingin ja Joni Mitchellin sooloalbumeista kirjoitetun levykritiikin valossa. Tutkimusaineistonani olen käyttänyt yhdysvaltalaisen Rolling Stone-musiikkilehden vuosien 1968-1979 välisenä aikana julkaisemia levyarvioita. Levyarvioiden analysoimiseen olen käyttänyt diskurssianalyyttistä tutkimusmenetelmää. Tutkielmani ensisijaisena lähtökohtana on ollut selvittää, millaisiksi näennäisen samoista lähtökohdista musiikillisen uransa aloittaneiden artistien asemat populaarimusiikin historiallisessa kaanonissa ovat muotoutuneet ja mille arvoille ja arvotuksille nämä asemat perustuvat.

Suuri yleisö tuntee Carole Kingin parhaiten hänen vuonna 1971 julkaistusta Tapestry-menestysalbumistaan. Levy ilmestyi aikana, jolloin laulaja-lauluntekijämusiikki oli Yhdysvalloissa kaikkein suosituimmillaan. Ulkoisesti Tapestry-albumi täyttääkin kaikki 1970-luvun laulaja-lauluntekijämusiikin tunnusmerkit. Tästä huolimatta Kingiä ei ole koskaan hyväksytty täysivaltaiseksi osaksi tätä musiikkiperinnettä. Tämä johtuu pääosin siitä, että King työskenteli soolouraansa edeltäneen ajan ammattimaisena lauluntekijänä New Yorkin Brill Buildingissa, yhdessä 1950-1960-luvun vaikutusvaltaisimmista populaarimusiikin tekemiseen keskittyneistä instituutioista. Näin ollen hänen musiikkinsa ja julkinen imagonsa määrittyivät jo hyvin varhaisessa vaiheessa kaupalliseen musiikkiin liitettyjen kielteisten merkitysten kautta.

Joni Mitchell on saanut varsinkin viime vuosina osakseen melko kritiikitöntäkin ihailua. Hänet on nykyisessä populaarimusiikin historiankirjoituksessa nostettu laulaja-lauluntekijämusiikin vaikutusvaltaisimpiin nimiin jo legendan asemassa olevan Bob Dylanin rinnalle. Hänen nimensä tulee nykyisin miltei poikkeuksetta esiin tämän hetken laulaja-lauluntekijöiden listatessa musiikillisia vaikutteitaan. Mitchellin musiikin ”aitous” on kuitenkin aivan yhtä helposti kyseenalaistettavissa kuin Carole Kinginkin: ennen laulaja-lauluntekijäksi ryhtymistään Mitchell oli intohimoinen rock´n roll-musiikin harrastaja ja Kingin tavoin myös hänen kappaleensa tulivat ennen hänen soolouransa käynnistymistä tunnetuksi muiden artistien esittäminä.

Eroja Carole Kingin ja Joni Mitchellin kaanonasemissa olen lähestynyt kulttuurin korkean ja matalan kategorioiden kautta. Niiden mukaan Kingin tuotanto edustaa matalana pidettyä populaarikulttuuria ja Mitchellin korkeaa taidetta. Korkean ja matalan käsitysten lisäksi työni kannalta olennaiseksi aihealueeksi muodostuu auteurin, romanttisen länsimaisen taiteilijapersoonan käsite. Todentaakseni Kingin ja Mitchellin eriarvoiset asemat populaarimusiikin historiankirjoituksessa sivuan työssäni myös 1960-luvun lopussa Los Angelesiin muodostunutta laulaja-lauluntekijäyhteisöä. Vaikka sekä King että Mitchell olivat osa tuota Laurel Canyoniin keskittynyttä laulaja-lauluntekijöiden joukkoa, myöhempi historiankirjoitus mainitsee yhteisöstä puhuessaan tavallisesti ainoastaan Mitchellin.

Tutkielmani teoriaosuudessa käyn lyhyesti läpi populaarimusiikin historiankirjoituksessa yleisesti esiintyvät kaanontyypit Antti-Ville Kärjän esittämän jaottelun mukaan. Kaanoneiden yleisiä toimintaperiaatteita ja 1960-70-luvun laulaja-lauluntekijöiden kaanonin sisältöä havainnollistan Werner Braunin traditiopyramidin pohjalta kehittämäni traditioympyrän avulla. Lisäksi tuon työssäni esille musiikillisen imagon sekä rekanonisaation ja bikanonisaation käsitteet. Musiikillisen imagon käsitteellä pyrin purkamaan populaarimusiikin historiallisen kaanonin osatekijöitä ja selittämään sen rakentumisen syntyhetkiä. Rekanonisaation ja bikanonisaation avulla puolestaan ilmennän Carole Kingin ja Joni Mitchellin liikkuvaa sijaintia tässä kaanonissa. Tässä yhteydessä hyödynnän myös sukupuoli- sekä musiikkitieteellistä näkökulmaa modernin, länsimaisen historiankirjoitusperinteen tutkimukseen. Työni loppuluvussa olen tiivistänyt aineiston analyysin kautta saamani tutkimustulokset Joni Mitchellin ja Carole Kingin toisistaan poikkeavista musiikillisista imagoista kolmeen havainnolliseen kuvioon.

Asiasanat: Kaanon, kaanonteoria, kaanontyypit, populaarimusiikin historiankirjoitus, bikanonisaatio, rekanonisaatio, musiikillinen imago, diskurssianalyysi, Joni Mitchell, Carole King, Rolling Stone, Brill Building, auteurismi, laulaja-lauluntekijyys, kulttuurin korkea ja matala