Psykologiset kulttuurit ja hyvinvointi

Abstract

Tutkielmassa tarkastellaan psykologisten kulttuureiden, erityisesti yksilökeskeisyyden, yhteyttä hyvinvointiin. Tutkimusaineisto kerättiin kyselylomakkeilla vuoden 2006 aikana, jolloin tutkimukseen osallistui yhteensä 1001 vastaajaa, joihin kuului opiskelijoita, varusmiehiä, työntekijöitä sekä vapaaehtoistyöntekijöitä. Kyselylomakkeet sisälsivät sekä kotimaisia että ulkomaisia individualismi-, kollektivismi-, persoonallisuus- ja hyvinvointiasteikoita. Tulokset analysoitiin kvantitatiivisesti tilastollisia menetelmiä käyttäen.

Yksilökeskeisyyden havaittiin olevan pikemminkin negatiivisessa kuin positiivisessa yhteydessä hyvinvointiin. Vahvimmat negatiiviset yhteydet havaittiin vetäytyvän, jakamattoman sekä sitoutumattoman elämäntyylin osalta, jotka olivat yhteydessä myös mm. neuroottisuuteen, introversioon, alhaiseen itsetuntoon sekä vähäisempiin sosiaalisiin voimavaroihin. Yksilökeskeisyys oli yhteydessä alhaisempaan hyvinvointiin etenkin miehillä.

Neljään psykologiseen kulttuuriin jaotelluista hyvinvoivimpia olivat horisontaaliset allosentrikot ja pahoinvoivimpia vertikaaliset idiosentrikot. Vahvimmin hyvinvointiin oli yhteydessä itsearvostuksen ohella yhteenkuuluvuus. Myös sosiaalisuus, sosiaalinen tuki sekä luottamus ihmissuhteissa lisäsivät hyvinvointia kaikissa psykologisissa kulttuureissa, vaikka ne kuuluivatkin vahvemmin allosentrikkojen kuin idiosentrikkojen vahvuuksiin. Psykologiset kulttuurit olivat yhteydessä eri ryhmien hyvinvointiin eri tavoin, mm. naisilla oli horisontaalinen allosentrismi, miehillä vertikaalinen allosentrismi vahvemmin yhteydessä hyvinvointiin.

Tutkimuksen perusteella voidaan tehdä johtopäätös, että vaikka valtioiden tasolla individualismi on yhteydessä hyvinvointiin, yksilötasolla yksilökeskeisyys ei ole. Muuttujat ja niihin yhteydessä olevat tekijät, kuten ekstroversio, itsearvostus sekä erilaiset sosiaalisuuden osa-alueet käyttäytyvät myös eri tasoilla eri tavoin siten, että ne kuuluvat yksilötasolla läheisemmin yhteisöllisten vahvuuksiin. Samojen tekijöiden havaittiin kuitenkin olevan yhteydessä hyvinvointiin.

Tutkimus lisäsi tietämystä suomalaisten yksilökeskeisyydestä, yhteisöllisyydestä sekä eri tekijöiden vaikutuksista hyvinvointiin verrattuna maailmalla tehtyihin laajempiin tutkimuksiin. Tutkimustuloksia voidaan soveltaa käytäntöön kiinnittämällä esimerkiksi kasvatuksessa ja mielenterveystyössä huomiota sosiaalisten siteiden vahvistamiseen ja yhteenkuuluvuuden tunteen lisäämiseen esimerkiksi suosimalla ryhmämuotoisia menetelmiä, jotka vahvistavat samalla sekä tervettä itseluottamusta että luottamusta ihmissuhteissa.

Avainsanat: individualismi, idiosentrismi, yksilökeskeisyys, kollektivismi, yhteisöllisyys, persoonallisuus, hyvinvointi.