Työkyvyn arvioinnin teoreettiset ongelma-alueet ja valituksenalaisten työkyvyttömyyseläkepäätösten muuttumiseen vakuutusoikeudessa vaikuttavat tekijät
LEHTO, ANNA-KAROLIINA (2007)
LEHTO, ANNA-KAROLIINA
2007
Vakuutustiede - Insurance
Kauppa- ja hallintotieteiden tiedekunta - Faculty of Economics and Administration
This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Hyväksymispäivämäärä
2007-05-29
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/urn:nbn:fi:uta-1-16887
https://urn.fi/urn:nbn:fi:uta-1-16887
Tiivistelmä
Tutkielma käsittelee yksityisen sektorin työeläkelainsäädännön mukaista työkyvynarviointiprosessia, joka koskee työkyvyttömyyseläkkeitä sekä yksityisen puolen muutoksenhakumenettelyä työkyvyttömyyseläkeasioissa. Tutkimuksen teoreettisessa osuudessa pureudutaan työntekijäin eläkelain mukaiseen työkyvyttömyysmääritelmään ja työkyvyttömyyseläkkeen myöntämisen kriteereihin. Teoreettisen tutkimuksen avulla pyritään selvittämään työkyvynarviointiprosessiin liittyvät yleiset ongelma-alueet. Tutkielman empiirisessä osuudessa keskitytään vakuutusoikeuden vuonna 2005 antamista päätöksistä koottuun otokseen, jonka avulla pyritään löytämään esimerkinomaisia selityksiä sille, mitä seikkoja vakuutusoikeus ylimpänä muutoksenhakuasteena työeläkeasioissa erityisesti ottaa huomioon työkyvyn arvioinnissa ja mitä seikkoja muutoksenhakuasteet painottavat ratkaisuissaan erilailla. Lopuksi tutkielmassa selvitetään, missä määrin työkyvyn arvioinnin teoreettiset ongelma-alueet vaikuttavat siihen, että muutoksenhakuasteiden suorittamat työkyvyn arvioinnit voivat erota toisistaan.
Teoreettisen tutkimuksen tuloksena työntekijäin eläkelain mukaiseen työkyvynarviointiprosessiin liittyviä selkeitä ongelma-alueita ovat työkyvyttömyysmääritelmän sisältämät avoimet termit, jotka jättävät tilaa erilaisille tulkinnoille, sairauden, vian tai vamman määrittelemättömyys sekä riittävän työkyvyn alentuman väljä määrittely. Merkittäviä työkyvyn arvioinnin ongelma-alueita liittyy myös lääketieteelliseen työkyvyn arviointiin. Näistä merkittävimmät liittyvät lääketieteellisten selvitysten ja sairauslöydösten tulkitsemiseen. Empiirisen tutkimuksen tuloksena saatiin selville, että työkyvyttömyyseläkepäätösten muuttumiseen vakuutusoikeudessa vaikuttavat tekijät liittyvät lähinnä työkyvyn arviointien erilaisiin lähtökohtiin muutoksenhakuasteissa. Tärkein syy muutoksenhakuasteiden erilaisille työkyvyn arvioinneille on tutkimuksen mukaan se, että vakuutusoikeudelle toimitetaan sellaista uutta lääketieteellistä selvitystä, jonka perusteella työkyvyttömyyseläkkeen myöntämisen kriteerien voidaan arvioida täyttyvän. Yhtälailla merkittävä syy työkyvynarviointipäätösten muuttumiseen vakuutusoikeudessa on myös se, että vakuutusoikeus arvioi eläkkeenhakijan kokonaistilanteen erilailla kuin alempi muutoksenhakuaste. Tällöin vakuutusoikeus tulkitsee jo alemman muutoksenhakuasteen tiedossa olleita selvityksiä erilailla ja antaa eläkkeenhakijan kokonaistilanteelle suuremman painoarvon. Työkyvyn arvioinnin yleiset ongelma-alueet vaikuttavat työkyvyn arviointien taustalla. Osa ongelma-alueista kulminoituu lähinnä eläkkeenhakijoiden ja työeläkejärjestelmän välisinä ja osa taas lähinnä eläkeoikeuden ratkaisevien asiantuntijoiden välisinä.
Avainsanat: työkyvyttömyyseläke, toimintakyky, työkyky, vakuutuslääketiede
Teoreettisen tutkimuksen tuloksena työntekijäin eläkelain mukaiseen työkyvynarviointiprosessiin liittyviä selkeitä ongelma-alueita ovat työkyvyttömyysmääritelmän sisältämät avoimet termit, jotka jättävät tilaa erilaisille tulkinnoille, sairauden, vian tai vamman määrittelemättömyys sekä riittävän työkyvyn alentuman väljä määrittely. Merkittäviä työkyvyn arvioinnin ongelma-alueita liittyy myös lääketieteelliseen työkyvyn arviointiin. Näistä merkittävimmät liittyvät lääketieteellisten selvitysten ja sairauslöydösten tulkitsemiseen. Empiirisen tutkimuksen tuloksena saatiin selville, että työkyvyttömyyseläkepäätösten muuttumiseen vakuutusoikeudessa vaikuttavat tekijät liittyvät lähinnä työkyvyn arviointien erilaisiin lähtökohtiin muutoksenhakuasteissa. Tärkein syy muutoksenhakuasteiden erilaisille työkyvyn arvioinneille on tutkimuksen mukaan se, että vakuutusoikeudelle toimitetaan sellaista uutta lääketieteellistä selvitystä, jonka perusteella työkyvyttömyyseläkkeen myöntämisen kriteerien voidaan arvioida täyttyvän. Yhtälailla merkittävä syy työkyvynarviointipäätösten muuttumiseen vakuutusoikeudessa on myös se, että vakuutusoikeus arvioi eläkkeenhakijan kokonaistilanteen erilailla kuin alempi muutoksenhakuaste. Tällöin vakuutusoikeus tulkitsee jo alemman muutoksenhakuasteen tiedossa olleita selvityksiä erilailla ja antaa eläkkeenhakijan kokonaistilanteelle suuremman painoarvon. Työkyvyn arvioinnin yleiset ongelma-alueet vaikuttavat työkyvyn arviointien taustalla. Osa ongelma-alueista kulminoituu lähinnä eläkkeenhakijoiden ja työeläkejärjestelmän välisinä ja osa taas lähinnä eläkeoikeuden ratkaisevien asiantuntijoiden välisinä.
Avainsanat: työkyvyttömyyseläke, toimintakyky, työkyky, vakuutuslääketiede