SALLITTAKOON TUNTEIDEN AUKOT Henkilöhahmojen sisäisen elämän hahmottuminen Pelon maantiede- ja Juoksuhaudantie- romaaneissa ja niiden elokuvaversioissa
KAITASUO, KRISTA (2007)
2007
Suomen kirjallisuus - Finnish Literature
Humanistinen tiedekunta - Faculty of Humanities
This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Hyväksymispäivämäärä
2007-05-31
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/urn:nbn:fi:uta-1-16877
https://urn.fi/urn:nbn:fi:uta-1-16877
Tiivistelmä
Tutkielman keskeinen ongelma tiivistettynä on se, miten henkilöhahmot näyttäytyvät kahdessa erilaisessa merkitysjärjestelmässä, joiden ilmaisutavat poikkeavat toisistaan varsinkin henkilöhahmojen ilmentämisessä. Romaanissa henkilöhahmojen ajatukset, tunteet ja asenteet, eli koko sisäinen elämä, sekä ulkomuoto, toiminta ja teot muotoutuvat lukijan havainnoitaviksi sanallisesti. Elokuvassa henkilöhahmojen ominaisuudet ovat pääosin pääteltävissä vain fyysisen olemuksen, dialogin, toiminnan ja elokuvallisten keinojen avulla.
Henkilöhahmojen esittämisessä tapahtuvia muutoksia kuvaan narratologian, adaptaatiotutkimuksen sekä elokuvan estetiikan käsitteistön avulla. Henkilöhahmojen sisäistä elämää lähestyn pääasiassa kerronnan näkökulmien, fokalisaation, kertojavalintojen ja toiminnan esitysten kautta.
Myös feministisiä teorioita hyödynnän siinä määrin, kun ne tulevat aiheeni kannalta oleellisiksi. Elokuvakerronnan suomenkielinen käsitteistö, jota käytän, on peräisin pääasiallisesti Henry Baconin teoksesta Audiovisuaalisen kerronnan teoria (2000) sekä Max Juntusen Elävän kuvan sanastosta (1997).
Tutkimuskohteinani ovat Kari Hotakaisen Juoksuhaudantie (Juoksuhaudantie 2002= J) ja Anja Kaurasen Pelon maantiede (Pelon maantiede 1995=PM) sekä niiden pohjalta tehdyt elokuvafilmatisoinnit. Juoksuhaudantien elokuvaversion (Juoksuhaudantien 2004=A) on ohjannut ja käsikirjoittanut Veikko Aaltonen ja Pelon maantieteen (Pelon maantieteen 1997=M) Auli Mantila.
Keskeinen kiinnostuksen kohteeni ovat teosten päähenkilöt. Tulkintojeni mukaan he ovat teosten syvimmät, ristiriitaisimmat ja muuttuvimmat henkilöhahmot. Pelon maantieteiden päähenkilöt, elokuvan Oili ja romaanin minäkertoja (jonka etunimeä ei paljasteta) ovat ulkoisilta piirteiltään varsin erilaiset. Kuitenkin heidän sisäiset elämänsä, tunne-elämän ja sen kehityksen keskeisyys, asettuvat kerronnassa etualalle.
Molempien kehitykseen liittyy myös feministisen tietoisuuden kasvu, jota teosten mieshahmot korostavat karikatyyrisen kuvaustapansa vuoksi.
Myös Juoksuhaudanteissä päähenkilöt (Matti Virtaset) tarjoavat tutkielmani aiheen kannalta paljon materiaalia. Heidän esittämisen tapojen vertaaminen Pelon maantieteiden päähenkilöihin tarjoaa paljon konkreettisia tuloksia adaptaation eri keinoista. Aaltonen pyrkii olemaan Mantilaa huomattavasti uskollisempi alkuperäisteokselle. Hän käyttää henkilöhahmojen tietoisuuden kuvaamisessa enemmän visuaalisia, tarinasta irrallisia elementtejä, siinä kun Mantila luottaa näyttelijätyöhön tunteiden pienten vivahteiden ja tajunnantilojen esille tuojina.
Tutkielman avainsanoja: sisäinen elämä, kerronta, kertoja, henkilöhahmo, fokalisaatio, narratologia, adaptaatio, feministiset teoriat, miestutkimus.
Henkilöhahmojen esittämisessä tapahtuvia muutoksia kuvaan narratologian, adaptaatiotutkimuksen sekä elokuvan estetiikan käsitteistön avulla. Henkilöhahmojen sisäistä elämää lähestyn pääasiassa kerronnan näkökulmien, fokalisaation, kertojavalintojen ja toiminnan esitysten kautta.
Myös feministisiä teorioita hyödynnän siinä määrin, kun ne tulevat aiheeni kannalta oleellisiksi. Elokuvakerronnan suomenkielinen käsitteistö, jota käytän, on peräisin pääasiallisesti Henry Baconin teoksesta Audiovisuaalisen kerronnan teoria (2000) sekä Max Juntusen Elävän kuvan sanastosta (1997).
Tutkimuskohteinani ovat Kari Hotakaisen Juoksuhaudantie (Juoksuhaudantie 2002= J) ja Anja Kaurasen Pelon maantiede (Pelon maantiede 1995=PM) sekä niiden pohjalta tehdyt elokuvafilmatisoinnit. Juoksuhaudantien elokuvaversion (Juoksuhaudantien 2004=A) on ohjannut ja käsikirjoittanut Veikko Aaltonen ja Pelon maantieteen (Pelon maantieteen 1997=M) Auli Mantila.
Keskeinen kiinnostuksen kohteeni ovat teosten päähenkilöt. Tulkintojeni mukaan he ovat teosten syvimmät, ristiriitaisimmat ja muuttuvimmat henkilöhahmot. Pelon maantieteiden päähenkilöt, elokuvan Oili ja romaanin minäkertoja (jonka etunimeä ei paljasteta) ovat ulkoisilta piirteiltään varsin erilaiset. Kuitenkin heidän sisäiset elämänsä, tunne-elämän ja sen kehityksen keskeisyys, asettuvat kerronnassa etualalle.
Molempien kehitykseen liittyy myös feministisen tietoisuuden kasvu, jota teosten mieshahmot korostavat karikatyyrisen kuvaustapansa vuoksi.
Myös Juoksuhaudanteissä päähenkilöt (Matti Virtaset) tarjoavat tutkielmani aiheen kannalta paljon materiaalia. Heidän esittämisen tapojen vertaaminen Pelon maantieteiden päähenkilöihin tarjoaa paljon konkreettisia tuloksia adaptaation eri keinoista. Aaltonen pyrkii olemaan Mantilaa huomattavasti uskollisempi alkuperäisteokselle. Hän käyttää henkilöhahmojen tietoisuuden kuvaamisessa enemmän visuaalisia, tarinasta irrallisia elementtejä, siinä kun Mantila luottaa näyttelijätyöhön tunteiden pienten vivahteiden ja tajunnantilojen esille tuojina.
Tutkielman avainsanoja: sisäinen elämä, kerronta, kertoja, henkilöhahmo, fokalisaatio, narratologia, adaptaatio, feministiset teoriat, miestutkimus.