Vanhuus toden ja tulkinnan rajalla: vanhuuskuvan rakentuminen kuvajournalistisessa ja dokumentaarisessa diskurssissa
KAATRA, KAISA (2007)
2007
Tiedotusoppi - Journalism and Mass Communication
This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Hyväksymispäivämäärä
2007-05-30
Julkaisun pysyvä osoite on
http://urn.fi/urn:nbn:fi:uta-1-16876
http://urn.fi/urn:nbn:fi:uta-1-16876
Tiivistelmä
Tutkielmassa tarkastellaan vanhuuskuvan rakentumista kuvajournalistisessa ja dokumentaarisessa diskurssissa. Vanhuus nähdään konstruktionistisesta näkökulmasta, sosiaalisessa vuorovaikutuksessa tuotettuna. Media on osa sosiaalisia käytäntöjä, joissa vanhuutta tuotetaan. Lähestymistapani vanhuuden kuvaamisen problematiikkaan on kulttuurintutkimuksellinen. Metodologisen viitekehyksen muodostaa kriittinen diskurssianalyysi. Kiinnitän huomioni kuvien muotoon ja sisältöön sekä tekstin ja kuvan yhteismerkityksiin. Tekemääni kuvareportaasia tarkastelen tekijän näkökulmasta.
Tutkielman aineiston muodostavat vuoden 2004 Suomen Kuvalehdistä (SK) kerätyt artikkelit, joissa vanhuutta on kuvattu. Aineistoon ei ole otettu artikkeleita, joissa ei ole käytetty kuvia. Vanhuutta kuvataan artikkeleissa ainoastaan henkilövalokuvin, esimerkiksi piirroksin kuvitettuja artikkeleita ei löytynyt. Tutkielmaan sisältyy myös kuvareportaasi vanhasta pariskunnasta, jonka olen kuvannut Tampereella syksyllä 2005. Kuvareportaasi on kuvattu toimituksellisen työn ulkopuolella ja siinä tarkoituksena oli haastaa vallitsevia käytäntöjä kuvaamalla ikäihmisten arkea ja käyttämällä kuvaamiseen toimituksellista käytäntöä enemmän aikaa.
Analyysin tuloksena muotoilin neljä diskurssia, joiden puitteissa SK:n vanhuuskuva on rakentunut. Diskurssit ovat toden diskurssi, tulkinnan diskurssi, merkittävyyden diskurssi ja tapahtumadiskurssi. Merkittävyyden diskurssissa ikäihmiset liitetään heidän edesmenneeseen uraansa. Tapahtumadiskurssissa senioreja kuvataan liittyen johonkin merkittävään tai ajankohtaiseen tapahtumaan. Toden diskurssille tyypillisiä ovat realistisuuteen viittaavat koodit. Tulkinnan diskurssissa vanhuutta kuvataan subjektiivisesta näkökulmasta, ja se lainaa keinoja taidevalokuvaukselta. Esille nousivat myös sukupuolien väliset erot. Ikääntyneitä naisia kuvataan aineistossa lähes puolet vähemmän kuin miehiä.
Avainsanat: vanhuuskuva, kuvajournalismi, dokumentarismi, kulttuurintutkimus, diskurssianalyysi, aikakauslehti, representaatio, identiteetti, valokuvatutkimus
Tutkielman aineiston muodostavat vuoden 2004 Suomen Kuvalehdistä (SK) kerätyt artikkelit, joissa vanhuutta on kuvattu. Aineistoon ei ole otettu artikkeleita, joissa ei ole käytetty kuvia. Vanhuutta kuvataan artikkeleissa ainoastaan henkilövalokuvin, esimerkiksi piirroksin kuvitettuja artikkeleita ei löytynyt. Tutkielmaan sisältyy myös kuvareportaasi vanhasta pariskunnasta, jonka olen kuvannut Tampereella syksyllä 2005. Kuvareportaasi on kuvattu toimituksellisen työn ulkopuolella ja siinä tarkoituksena oli haastaa vallitsevia käytäntöjä kuvaamalla ikäihmisten arkea ja käyttämällä kuvaamiseen toimituksellista käytäntöä enemmän aikaa.
Analyysin tuloksena muotoilin neljä diskurssia, joiden puitteissa SK:n vanhuuskuva on rakentunut. Diskurssit ovat toden diskurssi, tulkinnan diskurssi, merkittävyyden diskurssi ja tapahtumadiskurssi. Merkittävyyden diskurssissa ikäihmiset liitetään heidän edesmenneeseen uraansa. Tapahtumadiskurssissa senioreja kuvataan liittyen johonkin merkittävään tai ajankohtaiseen tapahtumaan. Toden diskurssille tyypillisiä ovat realistisuuteen viittaavat koodit. Tulkinnan diskurssissa vanhuutta kuvataan subjektiivisesta näkökulmasta, ja se lainaa keinoja taidevalokuvaukselta. Esille nousivat myös sukupuolien väliset erot. Ikääntyneitä naisia kuvataan aineistossa lähes puolet vähemmän kuin miehiä.
Avainsanat: vanhuuskuva, kuvajournalismi, dokumentarismi, kulttuurintutkimus, diskurssianalyysi, aikakauslehti, representaatio, identiteetti, valokuvatutkimus