Lapsen kiintymys lastensuojeluprosessissa - sosiaalityöntekijä kiintymyssuhteen asiantuntijana?

Abstract

Tässä tutkielmassa tarkastellaan lapsen kiintymyksen ilmenemistä käytännön lastensuojelutyössä. Tavoitteena on tehdä näkyväksi niitä lastensuojeluprosessin tilanteita, joissa lapsen kiintymyssuhteet voidaan ja on tärkeää huomioida. Lisäksi tuotetaan tietoa lastensuojelun sosiaalityöntekijän asiantuntijuudesta lapsen kiintymyssuhteiden arvioimisessa ja tukemisessa.

Tutkimuksen teoreettisena lähtökohtana toimii kehityspsykologinen kiintymyssuhdeteoria, joka pyrkii kuvaamaan ja ymmärtämään varhaisten ihmissuhteiden vaikutusta lapsen kehitykseen. Teorian mukaan kiintymyssuhde on pienen lapsen ja hänen ensisijaisen hoitajansa välille kehittyvä pysyvä tunnesuhde, jonka tarkoitus on luoda turvaa lapselle. Turvaton kiintymyssuhde muodostaa riskitekijän lapsen kehityksessä ja kiintymyssuhdehäiriöt voivat vaikuttaa negatiivisesti koko elämään. Tutkimuksen teoreettisen viitekehyksen toinen osa koostuu lastensuojelun asiantuntijuudesta, joka jäsentyy käytännön työssä tarvittavien tietojen ja taitojen näkökulmasta asiantuntijuuden raameiksi.

Tutkimuksen empiirinen aineisto koostuu teemahaastatteluista, joissa kokeneet lastensuojelun sosiaalityöntekijät pyrkivät tavoittamaan kiintymystä lastensuojelun käytännöistä. Teoreettisen viitekehyksen ja tutkimusongelman ohjaamina muodostetut haastatteluteemat ovat kiintymyksen sisältö, kiintymyksen esiintyminen lastensuojeluprosessin vaiheissa, kiintymyssuhteiden tukeminen lastensuojelussa, lapsen kiintymyksen arvioiminen sekä kiintymyssuhdeteoria. Pääasiallisena analyysimenetelmänä on teemoittelu, joka pohjautuu haastattelurungon teemoihin. Lisäksi analyysissa hyödynnetään teoreettisen viitekehyksen ohjaamana lastensuojelutyöntekijän asiantuntijuuden raamien jäsennystä.

Aineiston analyysi osoittaa, että sosiaalitoimiston sisällä ei juuri käytetä kiintymys- tai kiintymyssuhde -käsitteitä, mutta yhteistyössä perheneuvolan tai psykiatrian kanssa ne esiintyvät hyvin yleisesti. Sisällöllisesti kiintymys on osa päivittäistä lastensuojelutyötä, ja lastensuojeluprosessissa voidaan huomioida ja tukea lapsen kiintymystä monin tavoin. Keskeisenä tutkimustuloksena voidaan todeta, että lastensuojelutyön perustehtävä kietoutuu lapsen kiintymyksen tukemiseen. Sosiaalityöntekijän valmius kiintymyksen arvioimiseen perustuu pääasiassa ammatillisiin lisäkoulutuksiin, tarkkaan arjen havainnointikykyyn sekä yleiseen lapsen edun ymmärrykseen, mutta jos tarvitaan täsmällisiä kehityspsykologisia kiintymyssuhteen arviointeja, ne pyydetään varsinaisilta asiantuntijatahoilta. Sosiaalityöntekijä on siis kiintymyksen asiantuntija tietyin ehdoin.

Avainsanat: Lastensuojelu, kiintymys, kiintymyssuhde, asiantuntijuus